• Etusivu
• Esittely
• Hevoset
• Kasvatus

Poquoson

★ VH14-244-0001 ★ georgian grande sdb 50%, tamma ★ s.7.1.2014 16v ★ 164cm, musta tobiano (Ee/aa/nT) ★ askellajipainote, english ★ kasvattanut EVM ★ omistaa VRL-12909

Historia

Olen aina ihaillut saddlebredien näyttäviä liikkeitä ja tsäpäkkää luonnetta, jotka tekevät rodusta niin kiehtovan. Jokin noissa siroissa showhevosissa vaan on aina viehättänyt minua niin, että niitä minulla on tätä nykyä useampikin kappale. Entäs sitten friisiläishevoset? Nuo tummat, hulmuharjaiset ritariratsut komeine, tuulen mukana lepattavine paksuine vuohistupsuineen ovat nekin lumonneet minut. Mikä olisikaan kauniimpi näky, kuin vapaana aamu-usvaisella metsäaukiolla, villiruusujen seassa harja hulmuten kirmaileva musta hevonen, joka hörähtäisi lempeästi sinut nähdessään? Entäs, jos puhuttaisiinkin sitten näiden kahden uskomattoman hienon hevosrodun risteytyksestä?

Voin vaikka vannoa, että putosin tuoliltani surffaillessani satunnaisesti netissä ja löytäessäni tuon georgian grandeksi kutsutun hevosrodun. Nähtyäni kuvat vain muutamasta yksilöstä, olin myyty. Niin alkoikin soittorumba jokaiselle mahdolliselle farmille josta voisi vain kuvitella saavansa tuon mystisen, lumoavan rodun edustajan. Suurin osa farmeista tarjosi eioota, kunnes eräälle Iowalaiselle tilalle soittaessani tärppäsi. Siellä oli juuri friisiläistamma kantavana saddlebredorista, ja varsa oli periaatteessa jo varattavissa. Sen enempää vanhemmista ynnä muista jutuista tiedustelematta käskin varata varsan nimelleni. Kun se syntyisi, tulisin sitä katsomaan. Ja heti kun se olisi vieroitusikäinen, hakisin sen itselleni Hazardiin.

Niin minä olin hommannut itselleni kaikkien aikojen ensimmäisen georgian grandeni. Mitä minä tuon rotuisella otuksella tekisin, sitä en vaan tiennyt. Siitä olin kuitenkin jo alusta asti varma, että tämän tammavarsan kanssa minä tulisin luomaan paljon upeita muistoja. Kasvattajansa luona Poquosoniksi risityn tammavarsan saapuessa Hazardiin, olin kuin puulla päähän lyöty. Se oli niin upea! Melko raakileen oloinen, vähän päälle vuoden ikäinen mustankirjava otus näytti niin suloiselta astellessaan ulos kuljetuskopista. Nuoresta iästään huolimatta se oli kuitenkin niin tasaisen rauhallinen että pihalle kokoontuneet tallilaiset ihmettelivät tätä oikein kovaan ääneen. Minun mussukaltani tuntui auttamatta puuttuvan se saddlebredin sähäkkyys, mutta ulkonäköä sillä kyllä oli. Tamman kasvettua aikuisen hevosen mittoihin, on minun pakko myöntää sen olevan yksi kauneimmista koskaan näkemistäni hevosista. Enkä varmasti valehtele.

Luonne

Kotoisasti Sonyaksi nimetty, mustankirjava rakkauspakkaus ei voisi olla luonteeltaan yhtään kiltimpi ja rauhallisempi. Tammassa ei ehkä ole sitä tulisuutta mitä olisin odottanut saddlebredperimältä, mutta pirun hyvä hevonen se silti on. Friisiläisen tuoma koko ja näkö, ja tasaisen siisti luonne ovatkin tammassa niitä vahvimmin näkyviä asioita, mikä on toisaalta ihan hyväkin juttu. Sonya muistuttaakin hyvin pitkälti kirjavaa friisiläistä, ja saakin siitä hyvästä paljon kehuja ja ihailevia katseita ulkopuolisilta. Luonteeltaan tamma on todella kiltti, ja omaakin teräshemot. Se ei ota nokkiinsa, vaikka hoitaja käsittelisi vähän hutiloiden, tai jos ratsastettaessa käyttäisikin vähän turhan ronskeja apuja. Sonya osaa kyllä pitää puolensa jos tarve tulee, sillä ei vaan ole tapana kiihtyä jokaisesta turhanpäiväisestä pikkujutusta.

Hoidettaessa Sonya seisoo useimmiten kiltisti paikallaan, seuraten kuitenkin uteliaana hoitajan tekemisiä. Kaviot se nostaa nätisti, eikä varusteiden laitonkaan suhteen tule yleensä mitään ongelmia. Kengittäjää taikka eläinlääkäriä tamma ei arastele, ja sitä saa helposti käsiteltyä myös uudet tuttavuudet. Sonya ei liiemmin arastele juuri mitään taikka ketään, joten sen kanssa ei tarvitse pelätä kuinka johonkin uuteen juttuun oikein suhtaudutaan. Pesupaikalle tamma kävelee mielellään, se pitää vedestä oikein urakalla ja esimerkiksi kesäisillä uittoreissuilla se on pomminvarma uittokaveri, joka varmasti kastelee kaikki läsnäolijat.

Ratsuna Sonya ei ihan aina ole sieltä herkimmästä päästä. Kuitenkin, vaikka tamma melko raskaalta juntturalta joskus näyttääkin, on sen liikkeet hyvin hienot ja kevyet. Suustaan Sonya on niin tahmea ja kova, että ratsastajan on turvauduttava lähinnä istunta- ja pohjeapuihin. Kyljistään se on kuitenkin hyvällä tavalla erityisherkkä, että niiden apujen suhteen ei todellakaan tarvitse olla kova. Ratsastajan liikkeiden suhteen Sonya on melko anteeksiantavainen, ja yrittää aina parhaansa vaikka ratsastaja vähän apujen kanssa hutiloisikin. Osaava tammahan tässä on kaiken kaikkiaan kyseessä: Sonyalla voikin niin luonteen kuin sen oman ratsukokemuksen ansiosta ratsastaa kaikentasoiset ja -kokoiset ratsastajat - jos siis vaan uskaltaa kiivetä tämän lempeän pikkujätin selkään.

Suku

i. So Serious sdb, 160cm, rnkrj, evm	ii. Serial Winner sdb, 158cm, rtkrj, evm	iii. Serial Killer sdb, 160cm, rt, evm
		iie. Kodin's Wiola sdb, 157cm, mkrj, evm
	ie. So Sorry sdb, 159cm, rn, evm	iei. Say So sdb, 156cm, rt, evm
		iee. Unhappy Ulrika sdb, 159cm, rn, evm
e. Birgitte van Eiland fri, 165cm, m, evm	ei. Zvart van Eiland fri, 166cm, m, evm	eii. Brune van Eiland fri, 167cm, m, evm
		eie. Nathaly v.d. Brannen fri, 163cm, m, evm
	ee. Sophie van Weide fri, 166cm, m, evm	eei. Benno van Weide fri, 168cm, m, evm
		eee. Silvia van Weide fri, 164cm, m, evm

Isälinja: evm
Emälinja: evm

i.So Serious on esimerkki vahvasti askellajipainotteisen suvun ja vastuuntuntoisen kasvattajan hyvästä jäljestä. Parhaimmillaan ori on selvästi saddle seatin english-luokissa, myös show ja classic olivat alkujaan mahdollisia uravalintoja, mutta nimenomaan english vaatimuksineen tuntui sopivan parhaiten yksiin orin luonteenlaadun ja liikehdinnän kanssa. Luonteeltaan So Serious onkin melko tsäpäkkää tyyppiä, ja syttyy mitä helpoimmasta. Oikein käsiteltynä ori on kuitenkin hyvin kapasiteetikas ja mukava ratsu. Ori asuu kotitilallaan Upcreek Farmilla, jossa se toimii nyt eläkeikäisenä perheen teini-ikäisen tyttären ratsuna. Jälkeläisiä sillä on 68 kappaletta, suurin osa askellajipainotteisia saddlebredeja. Myös muutama georgian grande, national show horse sekä spotted saddle horse löytyvät So Seriouksen jälkeläislistoilta. Ori on ollut hanakka periyttämään tulista luonnettaan ja kaunista, kirjavaa väritystään.
ii.Serial Winner oli vahinkovarsa, joka laitettiin myyntiin heti sen tullessa luovutusikään. Sen isä oli ihan kamalan pahaluontoinen tapaus, ja emä taas oli menestynyt kisahevonen erittäin kehnolla rakenteella ja tappijaloilla. Nuorella iällä pikkuori oli varsinainen raasu, josta ei povattu tulevan juuri mitään. Koulutuksen myötä sen taidot kuitenkin alettiin pikkuhiljaa huomata saddle seatin show-luokissa, ja siitä tulikin oikein hyvä askellajiratsu. Hyvän kisamenestyksen myötä ori siirrettiin jo kuusivuotiaana osa-aikaiseen jalostuskäyttöön, kunnes se parin vuoden kuluttua siityi kokonaan jalostukseen. Jälkeläisiä Serial Winner ehti saada 43 kappaletta, kunnes se kuoli vanhuuteen omaan karsinaansa. Jälkeläisilleen se periytti hyvin vahvasti taitoa askellajiratsastuksen saralla. Rakenteeltaan Serial Winner oli vanhempiinsa nähden melko kompakti, ja periyttäjänä oli erinomainen. Pidemmällä suvussa sillä oli useita huippunimiä ja siinä näkyi pitkän linjan kasvattajien kädenjälki.
ie.So Sorry oli huippusuvusta tuleva askellajilupaus, joka kuitenkin loukkaantui vakavasti nuorella iällä. Hevoskuljetusauton suistuttua jokeen tamma loukkasi vasemman etujalkansa niin pahasti, ettei sillä kehdattu enää pahemmin kilpailla. Tamma siirtyikin suoraan jalostuskäyttöön. Hyvän sukunsa takia se oli hyvin haluttu jalostukseen, mutta sillä teetettiin vain kolme varsaa jalkavaivojen alkaessa pahentua viimeisen varsan odotusaikana. Kun viimeinen varsa oltiin saatu vieroitettua, päätettiin So Sorry päästää tuskistaan ja lähettää se vihreämmille laidunmaille. Nuoremmalla iällään menestystä oli tullut 13 voittoa ja 4 sijoitusta yhteensä 19 osallistumisesta rack-luokkiin, joten oli todella suuri harmi että tamma joutui onnettomuuteen. Varsoilleen se periyttikin onneksi hyvin vahvasti hyvää luonnettaan ja kaunista, korkeaa askeltamistyyliään.

e.Birgitte van Eiland on Eilandin friisiläissiittolan helmi. Tamma on painottunut vahvasti kouluratsastukseen, tosin sillä on starttailtu myös muutamia valjakkoluokkia. Luonteeltaan tamma on mitä tasaisin, ja siitä syystä hyvä äitihahmo sekä omille että muiden varsoillekin. Birgitte onkin toiminut keinoemänä useammankin kerran kotitallillaan, jossa se on itse saanut neljä varsaa. Viimeisin eli viides varsoista on meidän Poquoson, joka luultavasti jääkin tamman viimeiseksi. Se syntyi Iowassa, jonne Birgitte muutti viettämään lokoisia eläkepäiviään. Tätä nykyä se toimiikin perheen pienimpien lemmikkinä ja puskamopona.
ei.Zvart van Eiland oli kotitallinsa ehdoton ykkösori. Tämä musta periyttäjä jätti jälkeläisilleen suuren kisakapasiteetin kouluratsastusta ajatellen, sekä komean ulkomuotonsa. Paikallisissa hevostäyttelyissä Zvart oli ehdoton tähti, ja se keräsikin vinon pinon palkintoja kaikenlaisista kissanristiäisistä. Luonteeltaan Zvart oli melko kärsimätön ja reipas, mutta kunnioitti ihmistä kaikin tavoin. Ori kuoli eläinlääkärin toimesta tuttuun tarhaan 22 vuoden iässä. Toistuva kaviokuume yltyi niin pahaksi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Jälkeläisiä Zvart ehti saada elämänsä aikana kokonaisa 16 kappaletta.
ee.Sophie van Weide oli vähän mitättömämpi tapaus kouluratsastuspiireissä, mutta kantakirjapalkittuna ja erittäin ryhdikkään ja kauniin ulkomuodon omaavana se oli haluttu tamma jalostusta ajatellen. Ei yhtään sijoitusta kisoissa koskaan saanut Sophie siirtyikin jalostuskäyttöön seitsenvuotiaana, ja sillä teetettin kahdeksan toinen toistaan lupaavampaa varsaa. Tamman huippurakenne yhdistettynä kilpailuissa hyvin menestyneiden orien huimaan kapasiteettiin takasivatkin upeita varsoja. Sophie kuoli kaviokuumeeseen kotitallillaan 24-vuotiaana.

Jälkeläiset

18.08.2014 gg-o. Dagon of Hazard i.Zsolt's Dijlovas
22.10.2014 gg-t. Patricia of Hazard i.Thijs van Nifterik
28.12.2014 gg-t. Chiara of Hazard KTK-III, KRJ-I i.Casparus v.d. Sneek
08.03.2015 gg-o. Varian of Hazard i.Valhalla
30.07.2020 gg-t. Danica of Hazard i.Dietrich von Tragenwald

Kilpailutulokset

Sonya kisaa askellajiratsastuksessa porrastetuissa, painottuen saddle seatin english-luokkiin. Ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet tamman VRL-profiilista.

Päiväkirja

30.7.2020 Danican syntymä

Halusin ehdottomasti jättää Sonyasta yhden kirjavan tammavarsan kotiin, vaikka yksivärisiä tammoja meillä oli jo kaksi, ja orejakin yksi tasavärinen ja yksi kirjava. Joku pakkomielle se oli, jättää tammasta itsensä näköinen tammavarsa. Tai niin ainakin ajattelin. Vaikka olinkin kiinnostunut värikasvatuksesta, olin aina panostanut enemmän hevosen luonteeseen ja terveyteen ennen kaikkea. Kun varsan syntymän hetki koitti, ajattelin että pitäisin sen joka tapauksessa, väristä ja sukupuolesta riippumatta. Aikaisempien toiveitteni mukaan Sonya kuitenkin synnytti kirjavan tammavarsan, ja sillä hetkellä en olisi voinut olla onnellisempi.

Kaunis tammavarsa sai nimekseen Danica, ja se saa jäädä kotiin kasvamaan ja seuraamaan sitten myöhemmällä iällä niin vanhempiensa kuin puolisisartensa jalanjäljissä.

2.1.2015 Chiaran vieroitus

Oli aika vieroittaa Chiara emästään. Se huudon määrä, mikä tuosta vilkkaasta pikkutammasta lähti oli aivan hirveätä. Voi korvaparkani, ajattelin kun talutin puolivuotiaaksi aivan liian nopeasti kääntynyttä nuorikkoa tallin perimmäiseen karsinaan. Emä Sonya oli jäänyt ihan vain muutaman karsinan päähän, ja viime yö oli jo vietetty erillään, niin että välissä oli vain yksi puoliseinä. Silti, tuo pikkutamman ättäröinti mikä aiheutui siitä että siirsin sitä nyt iltapäivätarhailun päätteeksi hieman kauemmas emästään, oli erittäin hermoja kiristävää. Aivan kuin tässä olisi jotain kovinkin lopullista tapahtumassa. Mutta eipä tuo pikkuinen voinut tietää, että luultavasti se saisi viettää koko loppuikänsä emänsä kanssa, kunhan nyt tässä vaiheessa totutettaisiin kaksikko asumaan erilläänkin.

Viereisessä karsinassa asui erittäin mukava vanhempi tamma, ja yöksi Chiara vietäisiin taas emänsä viereiseen boksiin. Kunhan saataisiin hoidettua ruokinta ja muutama hoitotoimenpiderutiini näin ihan erillään emästä. Chiara ei ollut millään lailla yhteistyökykyinen, ja jäikin huutamaan perääni kun lähdin hakemaan hevosille niiden iltaruokia. Tuo pieni musta tuholainen sai huutaa ja huutaa vielä huutamasta päästyäänkin, ja vihdoin kuin ihmeen kaupalla unohti niskoittelunsa aiheen kun sai eteensä herkullisen iltaruoka-annoksensa. Kyllä tuo näytti ainakin ruuan avulla rauhoittuvan jos ei muuten. Tuleva yö vietettäisiin vielä emän viereisessä karsinassa ja jos hyvältä näyttäisi, saisi Chiara jatkossakin majoittua tähän tallin perimmäiseen karsinaan ja ehkä vieroituksen onnistuttua siirrettäisiin sitten lopulta emä Sonyakin tänne tallin vähän rauhallisemmalle puolelle.

22.10.2014 Patricia

Poquosonin oli aika varsoa toistamiseen. Olin sopinut aikaisemmin astutuksista kolmen eri friisiläiorin kanssa, ja tällä kertaa varsan isänä oli komea hollantilaisherrasmies Thijs van Nifterik. Vaikka varsa oli vasta järjestyksessään Sonyan toinen, käyttäytyi tamma niin koko synnytyksen ajan kuin sen jälkeenkin kuin kokeneinkin konkari. Kaunis musta tammavarsa syntyi myöhään illalla ja sai nimekseen Patricia. Toisin kuin Sonyan aikaisempi varsa Dagon, oli tämä tyttö varsin tuhdin oloinen heti vastasyntyneeksi, ja vaikka rakenne olikin kovin varsamaisen hontelo, oli pikkuinen kuin ilmetty miniversio komeasta isästään. Pikku Patricia näytti heti synnyttyään olevan myös luonteeltaan varsin reipas, eikä näyttänyt tarvitsevan ollenkaan apua jaloilleen nousemiseen taikka emän nisälle löytämiseen.

Saimmekin jättää sekä Sonyan että vastasyntyneen pienokaisensa kahden kesken vailla huolia, nuo kun näyttivät pärjäävän varsin mallikkaasti eikä turha karsinan ovella kyttääminen tuntunut olevan meidän tammamamman mieleen. Tavoistaan poiketen Sonya näyttikin ohikulkijoille suoraa keltaista hammasriviään ja luimisteli ilkeän näköisenä. Kunhan kaksikko saa viettää parin päivän ajan laatuaikaa ilman suurempia, pakollisia häiriöntekijöitä, päästetään ne sitten tarhailemaan toisen äiti-tytärkaksikon kanssa. Jospa Sonyalta poistuisi siihen mennessä tuo pahin suojeluvietti mikä on toki näin vastasyntyneen vesselin kanssa ihan ymmärrettävää.

18.08.2014 Ensivarsominen

Syksy oli tullut meille Kentuckyyn, vaikka keli olikin vielä kovin lämmin. Tykkäsin katsella meidän laiduntavia hevosia tähän aikaan vuodesta, olihan meidän pienet ja vaatimattomat tilukset varsin viehättävällä paikalla. Sonya oli ainoa hevonen jota en ollut laskenut tänään ulos. Aikaisin aamulla se oli käynyt karsinassaan makuulle ja aloittanut synnytyksen. Hazardiin oli syntynyt kuluvana vuonna jo yhdeksän varsaa, joten tiesin varsin hyvin kuinka tamman synnyttäessä tulee toimia. Olin silti ollut melkoisen hermostunut, olihan varsa sentään kahden erittäin upean ja laadukkaan kouluhevosen jälkeläinen. Tämä oli sikäli harvinaista, koska tallia asutti lähinnä western- ja askellajipainotteiset hevoset. Sonyan varsa olikin siinä mielessä melkoinen erikoisuus, niin kuin toki emänsä itsekin kun vertasi sitä muuhun hevoslaumaan.

Varsominen oli sujunut hyvin, Sonya vaikutti melko pian synnytyksen jälkeen terveeltä ja elinvoimaiselta. Pikkuinen musta orivarsa näytti varsin rimppakinttuiselta ollakseen suurimmalti osin friisiläinen, mutta nousi heiveröisestä rakenteestaan huolimatta melko pian omille jaloilleen. Sonya katseli ylpeänä pienokaistaan, ja toimi muutenkin erittäin mallikkaasti ollakseen ensisynnyttäjä. Pienen pohdinnan jälkeen varsa ristittiin Dagoniksi, vielä mietiskellään rauhassa missä muodossa tahdotaan sisällyttää meidän tallin nimi tuon pikkuisen nimeen. Olisiko se Dagon of Hazard, vaiko Hazard's Dagon...

Kunhan sekä Sonya että varsa pääsevät keräämään jonkin aikaa voimiaan, päästetään nekin ulkoilemaan raikkaaseen syysilmaan. Jännityksellä odotan, millainen koulukonkari tuosta mustasta pikku vesselistä vielä koulitaan kunhan se tuosta kasvaa. Jos varsa on tullut yhtään emäänsä, tulee sen luonteenlaatu olemaan varsin lempeä ja yhteistyöhön kykeneväinen.