• Etusivu
• Esittely
• Hevoset
• Kasvatus

Valhalla

★ VH15-244-0018 ★ georgian grande sdb 50%, ori ★ s.23.6.2014 8v 23.6.2016 ★ 165cm, musta (Ee/aa) ★ askellajipainote, english ★ kasvattanut EVM ★ omistaa VRL-12909

Luonne

Jos minun pitäisi nimetä tallin kuningas, se kaikista komein ja korskein ori, tulisi vastaus kuin apteekin hyllyltä. Suuri musta, hoitajien kauhu, unelmaori vahvalla persoonalla (pyh pah, kusipää se vaan on). Niin, Valhalla on kyllä upean näköinen, mutta luonne sillä on niin kova ja periksiantamaton, että ihmisen on aina hammasta purren tehtävä ikäviäkin kompromisseja jotta saadaan pidettyä itse majesteetti tyytyväisenä. Johtajaorihan tuo selvästi on, ja näyttää sen kyykyttämällä muut maan rakoon ennen kuin mielessä ehtii käydäkään ajatus hyppiä silmille. Valhallaa kuvaileekin eniten sana dominoiva: orin on pakko olla aina se joka määrää, ja jos asiat ei mene niin kuin pitää, antaa se kyllä palautetta ja kovaa. Siitä on todistamassa mojovat hampaanjäljet niin muutaman orikaverin kuin hoitajankin ihossa. Kyllä, Valhalla on kaikin puolin hankala käsiteltävä, mutta kun orille antaa vähän sitä löysää kaiken kurin keskellä, osaa se olla myös erittäin hieno ja upea ratsuhevonen. Liikkeet sillä on luonnostaan niin suuret ja upeat, ja oikeastaan vauhtiin päästessään sitä on ihan miellyttävä ratsastaa. Kunpa asiat toimisivat hyvin maastakin käsiteltäessä...

Suku

i. Value Point sdb, 161cm, prt, evm	ii. Volano sdb, 164cm, tprn, evm	iii. tuntematon
		iie. tuntematon
	ie. Jamocha sdb, 153cm, vrt, evm	iei. tuntematon
		iee. tuntematon
e. Fredje v.d. Blaue fri, 165cm, m, evm	ei. Amor v.d. Vald fri, 165cm, m, evm	eii. tuntematon
		eie. tuntematon
	ee. Farina v.d. Blaue fri, 162cm, m, evm	eei. tuntematon
		eee. tuntematon

Isälinja: evm
Emälinja: evm

i.Value Point oli erittäin upea, rautias saddlebredori, joka aikanaan menestyi askellajiareenoilla saddle seatin english-luokissa. Erittäin kevytrakenteinen ja -liikkeinen ori oli jo isälinjan kolmannessa polvessa saman kasvattajan työn tulosta, ja se jatkoikin upeasti menestyksekästä kisauraa esivanhempiensa saappaissa. Luonteeltaan Value Point ei ollut niinkään mukava, ja vaatikin niin maasta käsitellessä kuin ratsaillakin sen oikean, ammattitaitoisen ihmisen. Kilpailumenestyksestä sekä komeasta ulkonäöstä huolimatta ori ei päässyt kovinkaan paljon jalostuskäyttöön, ja se onkin jättänyt jälkeensä vain neljä varsaa, joista kolme on georgian grandeja ja yksi puhdas saddlebred. Jälkeläiset eivät ole niinkään ulkoisesti muistuttaneet isäänsä, mutta komeat liikkeet ja tsäpäkkä luonne on näyttänyt siirtyneen isältä pojalle ainakin meidän Valhallan tapauksessa. Value Point lopetettiin 24-vuotiaana sen selän alkaessa oireilla pahasti iän myötä.
ii.Volano oli komea, ruunikko saddlebredori harvinaisemmasta, kuitenkin ihan hyvin radoilla menestyneestä askellajisuvusta. Molemmat orin vanhemmat sekä osa esivanhemmista olivatkin painottuneet vahvasti saddle seatiin, tosin Volanosta itsestään näytti nuoremmalla iällä puuttuvan se näyttävyys ja liikkeet joita askellajiratsulla olisi suotu olevan. Koulutuksen myötä menestystä kuitenkin tuli park-luokissa jonkin verran. Luonteeltaan Volano oli sangen lempeä oriksi, vaikka omasikin jonkinmoisia oikkuja varsinkin maasta käsiteltäessä. Varsinkin talutettaessa tällä tuntui olevan tapana lähteä ryöstämään, ja tuntuikin ettei ori pysy aisoissa ellei siellä selässä ollut joku pitämässä kuria. Volano ruunattiinkin kahdeksanvuotiaana, jota ennen se oli ehtinyt saada kolme varsaa kotitilansa tammoille. Ruunauksen jälkeen sen luonnekin lopulta tasoittui, ja loppua kohden kyseessä oli kaikin puolin hyväkäytöksinen ja lempeä askellajitaituri. Volano kuoli 17-vuotiaana suolikierteeseen. Jälkeläisilleen se ei periyttänyt vahvasti juuri mitään piirteitään.
ie.Jamocha oli suloinen, vaalea saddlebredtamma, joka toimi nuorella iällä kilparatsuna rodun omissa erikoisaskellajiluokissa. Tamma astutettiin 9-vuotiaana, josta tuloksena syntyi ori Value Point. Varsomisen jälkeen omistaja ei ajatellut enää jatkaa Jamochan kilpauraa, eikä tammalla ollut näennäistä jalostusarvoa tuntemattomamman suvun takia. Niinpä se myytiin kymmenvuotiaana eräälle ratsastuskoululle opetushevoseksi. Jamocha oli luonteeltaan reipas ja melko tsäpäkkä, muttei missään tapauksessa ilkeä. Se olikin monen suosikkiratsu juurikin herkkyytensä ja vauhdikkuutensa vuoksi, ja pärjäsi askellajien lisäksi niin helpossa koulussa kuin esteilläkin. Raudikko siirtyi eläkkeelle 19-vuotiaana, ja viettelikin lokoisaa loppuelämää ratsastuskoululla kunnes kuoli luonnollisen kuoleman 23-vuotiaana. Ainoalle jälkeläiselleen se periytti paljon upeaa ulkonäköään.

e.Fredje v.d. Blaue oli vähemmän tunnetun hollantilaissiittola de Blauen viimeisimpiä friisiläiskasvatteja. Kouluradoilla upeasti menestynyt isäori periytti Fredjelle mitä upeimmat liikkeet, kun taas valjakkoajoon suuntautunut emä jätti jälkeensä miellyttävän lempeää luonnettaan. Jo nuorella iällä Fredje myytiin Amerikkaan aloittelemaan uraansa erään nuoren kouluratsastajalupauksen kanssa. Tamma oppikin siinä missä ratsastajansa, ja huippuvalmennuksessa kaksikosta tulikin erittäin taitavia lajissaan. Fredjella oli hyvästä luonteestaan huolimatta paha tapa alkaa kenkkuilemaan liiallisen paineen alaisena, ja vaatimusten alati noustessa se ei enää pysynyt ratsastajansa tason mukana. Musta kaunotar myytinkin pian eräälle vähemmän tavoitteellisemmalle kilparatsastajalle, joka suoritti sen kanssa aina Vaativa B -tasolla muutaman hyvän vuoden ajan. Ennen eläköitymistään Fredjella tahdottiin teetättää edes yksi varsa jatkamaan emänsä jalanjäljissä. Sulhasehdokkaaksi valikoitui komea, kouluradoilla menestynyt saddlebredori Value Point, ja tästä yhdistelmästä syntyikin meidän Valhalla-herramme. Fredje menehtyi luonnollisesti kunnioitettavassa 31 vuoden iässä.
ei.Amor v.d. Vald ee.Farina v.d. Blaue

Jälkeläiset

gg-o. Varian of Hazard s.08.03.2015 e.Poquoson
gg-t. Valerica of Hazard s.26.05.2019 e.Wind Chimes

Kilpailukalenteri

Ominaisuuspisteet porrastetuissa ARJ : Tasolla 9/8 kuuliaisuus ja luonne: 2884.35 askellajien näyttävyys: 1721.06

Päiväkirja

20.9.2014 Kuinka Valhallan koulutus on sujunut

Ollaan nyt starttailtu muutamia ensimmäisiä kisojamme Valhallan kanssa helpoissa askellajiluokissa. Ori tuntuu hieman jännittävän muita kuin kotikisoja, ja onkin tavallista säpsymmän oloinen vieraassa paikassa, varsinkin heti kuljetuksen jäljiltä. Kotona niin varsin korskea ja pöyhkeilevä oripoika luimisteleekin korviaan pää matalana, ja katselee ujosti ympärilleen aina kun sen ottaa ulos trailerista jossain sille ennestään tuntemattomassa paikassa. Olemmekin ihan varta vasten ilmoittaneet orin nyt mahdollisimman moneen mittelöön, jotta tämä tottuisi kunnolla siihen kuljetteluun ja ne uudemmatkin paikat tulisivat sille pikkuhiljaa tutuiksi. Hyvin verryteltynä Valhalla on lähes aina osannut rentoutua, ja näyttänytkin välillä kisaradoilla sitten niitä kotopuolessa harrastamiaan ilkeyksiä. Pystyyn nousu, alta liukkaana kiihdyttely ja pukittelu tuntuvat olevan nuoren mustan suuria bravuureita, mutta onneksi nämä paheet tuntuvat kitkeytyvän pikkuhiljaa kokonaan pois. Ori tuntuukin miehistyneen varsinkin viime aikoin melkoisesti, ja ne työtehtävät osataan ottaa toki rennosti mutta sellaisella sopivalla vakavuudella.

Pikku ilkeilystään huolimatta Valhalla on toiminut varsin mallikkaasti niin kotona kuin kisaradoillakin. Päivä päivältä sen käytös on parantunut, vaikka ori vaatiikin ratsastajaltaan erittäin paljon, eikä todellakaan näyttäisi sopivan aloittelijoiden käsiin. Valhalla vaatii koko ajan keskittymistä, ja yrittää luikerrella ratsastajan otteesta jatkuvaan, jos se ei saa lempeää mutta tarpeeksi jämäkkää ohjausta kokoaikaisesti. Yhteistyökyky meillä on pelannut melko hyvin, ja Valhalla itsekin tuntuu olevan valmis etenemään vielä jonkin verran. Tavoitteenamme olisikin päästä vähän kovemmalle tasolle english-luokissa, riippuen toki paljolti siitä mihin orin rahkeet ja oma kärsivällisyys koulutuksen suhteen riittävät.

18.7.2014 Valhallan saapuminen

Pieni Kentuckyn tallimme alkoi pikkuhiljaa täyttyä hevosista, ja tänään niitä tulisi neljä lisää. Yksi uusista tulokkaista olisi komea friisiläisristeytys Valhalla. Tai no oikeastaan nuori ori oli vaikuttanut aika rimpulalta sen ensi kertaa nähtyäni, mutta koeratsastus oli näyttänyt että kyllä tuossa vintiössä riitti kapasiteettia ainakin omiin tarpeisiini. Haaveenani kun olivat vaativat askellajikentät, eivätkä sentään mitkään Grand Prix -tason mittelöt kiiltokuvapuoliveristen seassa (Valhallan emä oli koulusuvusta, joten kasvattaja olisi hieman toivonut koulupainotteista kotia...). Kasvattaja sanoi Valhallan kasvavan vielä hyvän aikaa, ja ori kehittäisi kyllä lihasmassaa vielä reilusti iän myötä. Saddlebredperimä toki vaikuttaisi niin, ettei mustasta nuorukaisesta tulisi niin massiivista kuin friisiläisemästään, mutta jotain sinne päin kuitenkin.

Koeratsastuksesta oli ollut jo hyvän aikaa, ja tänään kun ori sitten saapui pihaan, oli se äkkiseltään kuin eri hevonen. Vähän ujonlivakka komistus katseli minua pitkän otsatukkansa alta, ja siltä tuntui puuttuvan kokonaan se reippaus mitä sillä oli koeratsastuksen aikaan. Karva sillä kuitenkin kiilsi erittäin kauniisti, ja lihastakin oli tullut lisää edelliseen verraten. Kasvattaja naureskeli ja sanoi Valhallan olevan nyt vain vähän vieraskorea, ja näyttävän kyllä niin tallitytöille kuin -pojillekin vielä kaapin paikan kunhan saisi vähän aikaa kotiutuakseen. Minä katselin tuota nuorta oria ihaillen, en malttanut odottaa että pääsisin treenaamaan tuon komistuksen kanssa, tavoitteena valloittaa paikalliset askellajiradat kun aika sitten olisi oikea. Nyt ori saisi kuitenkin vielä vähän kasvaa, lähinnä henkisesti, ja tutustutettaisiin se kaikessa rauhassa Hazardin vilkkaaseen arkeen.