• Etusivu
• Esittely
• Hevoset
• Kasvatus

Dietrich von Tragenwald

▪ Nimi: Dietrich von Tragenwald ▪ VH-tunnus: VH14-244-0007 ▪ Syntynyt: 30.10.2013 ▪ Tuoja: Taciturn

▪ Rotu: georgian grande sdb 25% ▪ Sukupuoli: ori ▪ Säkäkorkeus: 164cm ▪ Väri: ruunikko

▪ Omistaja: VRL-12909 ▪ Painote, taso: koulupainote VaB

Luonne

Dietrich syntyi friisiläishevosia kasvattavassa siittolassa Hollannin Tragenwaldissa lokakuussa 2013. Pian orin syntymän jälkeen se myytiin Amerikkaan, ja se sai rauhassa kasvaa samalla kun sille alettiin opettamaan kouluratsastuksen alkeita. Kuusivuotiaana ori oli täysikasvuinen, ja valmis kilparatojen tuomiin haasteisiin. Eräissä koulukisoissa minä sitten törmäsin tuohon ruunikkoon, suorastaan nallekarhumaiseen, lempeään mutta niin uljaaseen oriin. Tiesin heti, että tämän minä haluan, maksoi mitä maksoi. Parin viikon sisällä olinkin jo koeratsastanut orin pariinkiin otteeseen, tutkinut sen suvun läpikotaisin sekä tarkistanut kaikki mahdolliset nippelitiedot terveystarkastuksista kisastatistiikkoihin. Kun olin varma, etten ollut lähdössä ostamaan sikaa säkissä, vaihdoin omistajan kanssa viisinumeroisen rahasumman ja pakkasin komean ruunikkoni rähjäiseen traileriin jonka kyljessä luki tikkukirjaimin Hazard. Liekö ihmetelleet lähdön hetkellä, mistä niin resuinen pikkutalli repii rahat noin upean kilpahevosen ostoon...

Suku

i. Augustus von Tragenwald fri, 162cm, m, evm	ii. Ronald von Tragenwald fri, 161cm, m, evm	iii. tuntematon
		iie. tuntematon
	ie. Marinetta von Hegenholm fri, 158cm, m, evm	iei. tuntematon
		iee. tuntematon
e. Dorothea gg, 166cm, prn, evm	ei. Spiritual Mentions sdb, 168cm, rnvkk, evm	eii. tuntematon
		eie. tuntematon
	ee. Diana v.d. Dunkeltal fri, 158cm, m, evm	eei. tuntematon
		eee. tuntematon

Isälinja: evm
Emälinja: evm

i.Augustus von Tragenwald oli Tragenwaldin friisiläissiittolan parhaimman orin esikoispoika, joka jäikin kasvattajalleen kouluttautumaan koulu- ja valjakkokilpailut tähtäimessään. Suku orilla oli niin lupaava, että sen kilpauran povattiin olevan lyhyt ja menestyksekäs. Lyhyt kilpaura tosiaan oli, menestystä ei ehtinyt kuitenkaan herua paljolti: ensimmäisissä koulukilpailuissaan ori sijoittui toiseksi, ja siitä riemastunena kisatiimi päättikin juhlistaa hetkeä kuohuviinillä. Kotimatka yötä vasten pikkuhiprakassa oli kuitenkin huono veto, pimeässä auto trailereineen suistui ojaan, ja kyydissä ollut Augustus loukkasi vasemman takajalkansa nivelet erittäin pahasti. Ori selvisi muuten naarmuitta, mutta jalan nivelvamma ei parantunut tarpeeksi hyvin jotta lyhyeen jäänyt kilpaura olisi päässyt enää jatkumaan. Augustus saikin toimia jonkin aikaa kevyessä jalostuskäytössä, jonka jälkeen se jäi kokonaisvaltaiselle eläkkeelle, viettäen rentoja päiviä juoksennellen Tragenwaldin suurilla laitumilla. Ori kuoli luonnollisen kuoleman 23-vuotiaana. Jälkeläisiä sillä on 26 kappaletta, joille se on periyttänyt paljon lempeää luonnettaan.
ii.Ronald von Tragenwald
ie.Marinetta von Hegenholm

e.Dorothea löysi tiensä Tragenwaldin siittolaan suoraan kasvattajaltaan, joka rahapulan takia joutui myymään parhaimmat kilpahevosensa. Dorothea itse oli vasta nuori ja kouluttamaton, mutta Tragenwaldin friisiläissiittolan omistaja ihastui tammaan heti sen nähdessään. Tuo puoliksi friisiläinen kaunotar pääsikin pian parhaaseen oppiin, ja vuosien saatossa siitä tuli erittäin laadukas kouluratsu omistajan hiljattain täysi-ikäistyneelle tyttärelle. Kilpailumenestyksestä huolimatta Dorothean siitoskäyttö oli vähän harkinnanalainen asia, tamma kun ei ollut puhdas friisiläinen. Niinpä sen jälkeläislukema jäikin lopulta kahteen: molemmat varsoista olivat komeita ruunikko-oreja, edessään lupaava ura koulukentillä. Varsinkin tamman lempeä luonteenlaatu on näkynyt sen molemmissa varsoissa. Dorothea sai viettää makoisia eläkepäiviä Tragenwaldin tiluksilla, kunnes nukkui rauhallisesti pois 25 vuoden iässä.
ei.Spiritual Mentions
ee.Diana v.d. Dunkeltal

Jälkeläiset

04.11.2014	gg-t.	Wynfreda of Hazard	e.Willamina
21.03.2015	gg-t.	HZ Venus Flytrap	e.Butterfly Kiss
30.07.2020	gg-t.	Danica of Hazard	e.Poquoson
00.00.0000	rotu-skp.	Nimi	e.Nimi

Päiväkirja

4.11.2014 Dietrich sai jälkikasvua
Oli jo aikakin näin kisauran loppupuolella alkaa suunnittelemaan Dietrichille jälkikasvua. Oikeastaan Willaminan kiima oli sattunut sopivaan aikaan, ja koska kyseessä oli minun ihka ensimmäinen saddlebredini, tahdoin valita sille parhaimman mahdollisen orin. Dietrichista isä, ajattelin hiljaa mielessäni. Ei hassumpi ajatus. Olihan ori huippusukuinen ja näyttänyt selvästi tulleen esi-isiinsä. Sen omista jälkeläisistäkin tulisi varmasti upeita. Olin toivonut Willaminan kauniin värityksen takia varsasta kirjavaa oria. Väri näytti osuneen kohdilleen varsan tänään sitten syntyessä. Sukupuoleltaan pikkuinen oli kuitenkin tamma, mikä ei sinänsä harmittanut minua. Eihän tämä nyt kuitenkaan jäisi tämän ruskean orikomistuksen ainoaksi jälkeläiseksi. Varsa oli alusta asti hyvin virkeän oloinen, ja näytti ulkonäöllisesti hyvin pitkälti emältään mitä olen tämän varsakuvia nähnyt. Pikkuinen, Wynfredaksi ristitty varsa tuleekin luultavasti näyttämään sitten isona luultavasti hyvinkin paljon emältään, saddlebredmaisia piirteitä myöten. Kunhan luonne olisi isävalinnan ansiosta tasaisempi, niin siinähän meillä olisi täydellisen kiltti ja kaunis koulutamma tulevaisuuden kisaratoja valloittamaan.

13.6.2014 Pohdintoja
Dietrich on ollut koko lyhyen meilläoloaikansa erittäin kiltti ja herrasmiesmäinen käytökseltään, hyvällä tavalla orimainen muttei todellakaan mikään kuumakalle. Olemme harjoitelleet herran kanssa ahkerasti, tavoitteena Vaativa B -luokat kunhan saan tarpeeksi itsevarmuutta. Dietrich itse kisasi jo tuolla tasolla aikaisemmin, mutta sen entinen ratsastaja oli kokeneempi kuin minä itse. Olenkin oppinut tuolta ruskealta nallekarhulta vaikka ja mitä, vaikka hevoskokemusta minulla onkin jo vuosikymmenen jos toisenkin verran. Kouluratsastus ei vaan koskaan ole ollut minun lajini, ja siihen minut houkutti vasta vähän aikaa sitten minun ensimmäinen georgian grandeni Poquoson. Kyseisen tamman jälkeen minulle on tullut muutama muukin rodun edustaja, joita minun on pitänyt metsästää hitto vieköön ympäri Amerikkaa. Sen verran harvinaisista jalokivistä on sentään kyse. Olin oikeastaan yllättynyt, kun Dietrichia ostaessani huomasin sen syntymämaan olevan Hollanti. Nythän minulla olisi ihka aito eurooppalainen urheiluhevonen. Kyllä tällaisella kehtaisi leveillä kilparadoilla kunhan sinne asti joskus päästäisiin.

Kyllähän tuo ori huomaa miten minä sitä katselen, leppoisana kaverina se ei ole kuitenkaan alkanut hyväksikäyttää höveliä asennettani sitä kohtaan. Dietrich on taas yksi uusi nimi minun lellittävien listalle, ja sekös muuta talliporukkaa harmittaa. Tuon komean herrasmiehen kanssa kun on niin ilo työskennellä, se kun ei pistä vastaan juuri millekään, ja voi ihme miten pehmeät askeleet sillä on ratsastaa. Sanomattakin selvää, että minä tahdon itse hoitaa aina Dietrichin: harjata, ruokkia, viedä tarhaan, varustaa ja puunata, suorittaa kaikki vähäisimmätkin liikutukset. En muista milloin minulla olisi ollut näin tärkeä panostushevonen sitten Poquosonin hankinnan, ei sillä että minä olisin sitäkään unohtanut. Ehkä tuo Dietrichin eksoottisuus ja oma meriittihimoisuuteni on saanut minut vaan innostumaan tuosta orista niin valtavasti. Yhdessä me vielä kierretään kisaratoja, ja joku päivä minä sitten katselen kun tuo ori laiduntaa kaikessa rauhassa meidän tiluksilla nauttien leppoisista eläkepäivistä, minun muistellessa haikeana meidän upeaa yhteiselämämme kouluratojen tähtinä.