• Etusivu
• Esittely
• Hevoset
• Kasvatus

HWA Private Batman

★ VH16-016-0001 ★ saddlebred, ori ★ s.30.9.2015 8v 30.9.2017 ★ 160cm, mustanpäistärikkö tobiano (ee/aa) ★ askellajipainote, erikois ★ kasvattanut Hawa Gaited Horses ★ omistaa VRL-12909

HWA Private Batman - hevonen, joka sai nimensä The Oatmealin mainiosta sarjakuvasta. Ja c'mon, kuka muka ei haluaisi talliinsa ikiomaa Batmania? Hyvä on, meidän Batman ei ehkä ole yhtä söpö kuin pieni kissanpentu (but def not a goblin either!) eikä se näe yhtä hyvin pimeässä mutta ihmistä paremmin ainakin! Ja juoksee uskomatonta vauhtiakin halutessaan (pakoreaktion iskiessä) ja kyllä, kykenee myös uskomattomiin akrobaattisiin temppuihin (pikakäännökset yhden jalan varassa kun pakoreaktio iskee). Joten mielestämme myös hevonen voi täyttää batmanin määritelmän oikein mainiosti. Niin. Eikä mitään vastajupinoita siellä. Tosin mikäli odotat näkeväsi mustaviittaisen hevosen pörhistelemässä rintaansa karsinan ovella, joudut kuitenkin pettymään, sillä meidän Batman ei iiiiihan ole supersankariainesta. Ei oikein mitään arkielämän sankariainestakaan. Useimmiten Batmanin näkee vain pälyilemässä ympäriinsä epäluuloisesti, ikään kuin se odottaisi mörköjen vaanivan joka nurkan takana.

Batman tykkää myös piilotella - tai ori ainakin kuvittelee olevansa piilossa, vaikka tosiasiassa sen huomaa jo kaukaa. Batman on vähän kuin strutsi, joka työntää päänsä hiekkaan ja kuvittelee että kaikki on sen jälkeen hyvin eikä kukaan huomaa häntä. Jep. Kukapa nyt kiinnittäisi huomiota ojan pohjalla mutalikossa polvillaan rämpivään oriin, jonne se on syöksynyt "piiloon" kun lähipuskasta lennähti lentoon muutama pulu? Hmm? Kuten sanottua, huomaamaton. Batman on kieltämättä vähän outo. Se saa toisetkin epäluuloiseksi ikuisella salaliittoteorioita lietsovalla luonteellaan. Laumassa Batman naamioituu mielellään muiden hevosten keskelle ja myös pysyttelee siellä visusti, vielä siinäkin vaiheessa kun pitäisi lähteä tallille. Mutta kyllä Batman silti ihmisistä tykkää. Heti kiinnijäätyään ihmisistä tulee nimittäin Batmanin omia ninjasuojelijoita, joiden syliin voi joskus yrittää kirjaimellisestikin loikata jos jossain risahtaa. Jos Batman olisi ihminen, se olisi kuin tyttömäisesti kirkuva Dean Winchester jaksossa Yellow Fever. Tai jos muu ei auta, niin survoutuminen lähimpään pensaaseen on varmasti aina hyvä idea. Mitä siitä vaikka takalisto jääkin näkyviin. Eihän Batman sitä itse näe, se on nimittäin piilossa. Onneksi omassa karsinassa ollaan sentään turvassa ja tutuilta hoitajilta voi aina kerjätä lohtua pelottavan päivän päätteeksi. Ei Batman mikään vaikeahoitoinen ole, päinvastoin, mutta kyllähän ori ihan vähän kärsivällisyyttä kysyy. Mutta hei, ainakin orin piiloutumisyritykset myös tarjoavat usein hyvät naurut - aina siihen asti, kunnes tajuat että se olet sinä, joka joudut puunaamaan orin siitä ojanpohjan mudasta tai nyppimään pensaan piikit irti sen turkista.

Maastoilu ei ehkä ole paras idea Batmanin kohdalla. Kannattaa ehkä vaan keskittyä kiertämään sitä lähipeltoa ympäri ellei sitten porukka ole sellainen, että Batmanilla on joku kaveri jonka kylkeen liimaantua turvallisesti. Kotikentällä Batman on kuitenkin oikein toimiva ratsu, ori on loppujen lopuksi todella miellyttämisenhaluinen ja pyrkii satulan alla useimmiten parhaimpaansa. Kyllähän Batmanilta komeat liikkeetkin löytyvät ja olisi sääli olla esittelemättä niitä kisakentillä. Kyllä, kisakentillä. Voitte olla satavarmoja siitä, että ensimmäisistä kisoista meidät naurettiin ulos monet kerrat mutta meillä Ravenwoodissahan ei tunneta sanaa luovuttaminen. Ehei, kokemus se olisi paras opettaja, varmasti Batmanistakin vielä kisaratsu kouliintuisi. Mitä nyt maha tuppaa olemaan vähän löysällä ja hoitaja meinaa itsekin lopulta saada sydänhalvauksen Batmanin säpsähtelyjen säikäyttäessä hänetkin. Myönnettäköön, joskus tekisi mieli vaan pistää Batmanille rauhoittavaa takalistoon mutta uskokaa pois, ei ori ihan täysin toivoton tapaus ole vaikka toisin voisi kuvitella. Työllä, tuskalla ja monien, monien yritysten kautta sitä on huomattu että pikkuhiljaa Batmaninkin kanssa voi tulla niitä tuloksia kisakentilläkin asti. Orin on vain ehdottomasti luotettava ratsastajaansa ja ratsastajan on puolestaan oltava rauhallisuuden perikuva. Jos ja kun Batman tajuaa ettei tässä olekaan välttämättä mitään hätää, ori todella tekee mitä pyydetään sen sijaan että jäykistyisi kauhusta yleisön edessä. Ratsastajan on vain itsensä tehtävä valtavasti töitä, jotta Batman pysyy rauhallisena panikoimisen sijaan.

© Break VRL-05810

Suku

i. Scaredycat sdb, 163cm, mpäis	ii. Doom Desire evm	iii. Cup o' Tea
		iie. Sonic Boom
	ie. Smoke Screen evm	iei. Cleverfoot
		iee. Memento
e. Nightingale Melody sdb, 155cm, rt tob	ei. Cuban Philomel evm	eii. Absolutely Pure Cuban
		eie. Moonbeam's Nightingale
	ee. Unchained Melody evm	eei. Chained No More
		eee. Endless Melody

Isälinja: Scaredycat
Emälinja: Nightingale Melody

Jälkeläiset

-

Päiväkirja

10/2015 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut Break

"Pongattuani puolivahingossa viimeistä kertaa jalostukseen tarjolla olevan saddlebredorin, Scaredycatin, en tietenkään voinut olla sivuuttamatta tilaisuutta saada Ravenwoodiin siitä varsaa, sillä toisihan se kaipaamaamme uutta verta saddlebredlinjoihimme. Scaredycatia ei nimittäin oltu käytetty liiemmin jalostukseen myöskään aiemmin ja vaikka toki syytäkin siihen olisi voinut pohtia kaksi kertaa, en tietenkään ottanut sellaisia pikkuseikkoja huomioon vaan otin heti samana päivänä yhteyttä paitsi orin omistajaan myös tuttuun saddlebredkasvattajaan, Jasnyyn, jolta ajattelin pyytää kauniisti (= kinuta) tammaa lainaksi. Jasnyltahan löytyi toinen toistaan upeampia siitostammoja, mutta Nightingale Melody oli lopulta se, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Ja siitähän se sitten lähti koko varsarumba liikkeelle - tamma kantavaksi ja sopimuksia kasaamaan. Jasny lupasi meille vapaat kädet varsan nimen suhteen, tulisihan se meille ikään kuin tilauksena konsanaan ja nimi-ideahan syntyi samantien, kun satuin lukemaan The Oatmelin sarjakuvaa Having a baby VS having a cat. Naurettuani vatsani kipeäksi mielikuva omasta Private Batmanista ei jättänyt minua rauhaan kunnes lopulta se päätyi mustana valkoiselle, nimeksi syntyneelle saddlebredvarsalle, sen jälkeen kun saimme tietää varsan olevan vieläpä ori. En kyllä tiedä mitä kasvattaja nimestä tykkäsi, mutta jostain syystä hän vaikutti kovin helpottuneelta luovuttaessaan syntyneen orivarsan meille onnistuneen vieroituksen jälkeen. Noh, sanotaanko että saimme oman Private Batmanimme eikä toista samanlaista todellakaan ole vielä eteemme sattunut. Ehkä jatkossa tutustuisin hieman paremmin isä- ja emävalintoihin ennen niiden lopullista päättämistä ... köh."