Viimeisimpään kylään on tullut välimatkaa jo kymmenkunta kilometriä, ja asutuskin on täälläpäin äärimmäisen harvassa. Autiotaloja seisoo vähän siellä täällä, kesannolle päässeiden peltojen ja metsittyneiden entisten viljelymaiden ja lampien kupeessa. Tuntuu ettei tämä tie vie yhtään mihinkään. Muuta liikennettä ei juurikaan ole, ja tienkin kunto on melko kyseenalainen. Kuka tänne sattuisi edes eksymällä löytämään? Muutaman samanlaisen, masentavan kilometrin jälkeen tien vasemmalla puolella, osittain puistikon seassa piilossa näkyy pieni kyltti, jossa lukee 'Koivujärventie'.
Ehdit jo huokaista helpotuksesta, mutta ilo loppuu lyhyeen huomattuasi tämän tien olevan vielä kapeampi ja ihme kyllä vielä paljon huonokuntoisempi kuin edellinen. Onneksi jo kahden kilometrin kohdalla huomaat aukeavan hevoslaitumien hitaasti oikealle viettävällä mäellä, ja niiden takana kristallinkirkkaan järven. Rantaviivalla näkyy äkkiseltään laskettuna kymmenkunta mökkiä, eikä mikään niistä näytä näin äkkiä vilkaistuna mitenkään hylätyltä. Tallin pihasta vastaan juoksee jo haukkuen kaksi isoa paimenkoiraa, ja mietit uskaltaako autosta nousta ulos, jos nyt parkkipaikkaa edes löytyy.
Pihaan päästyäsi nouset autosta 'hurjien vahtikoirien' miltei syödessä sinut elävältä märkine pusuineen. Hännät heiluen ne jatkavat pian matkaansa, kun huomaavat ettet kantanut mukanasi ylimääräisiä herkkuja. Jäät silmäilemään pihaa mietteliäänä, onhan tämä nyt ihan mahdottoman hienon näköinen paikka vaikka sijainti vähän on mitä on. Pihan poikki kirmaa kissa, ilmeisesti päästäistä jahdaten, ja päärakennuksen ovi aukeaa hiljaa narahtaen. Sisältä astuu noin nelikymppinen nainen iloisesti hymyillen. 'Hei, minä olen Anita!' tämä huudahtaa askellessaan rivakasti luoksesi käsi reippaasti ojossa. 'Sinä kai tulit kokeilemaan sitä myytävää tammaa', tämä jatkaa iloisesti ja ohjaa sinut mukaansa pieneen ja viihtyisän oloiseen, keltaiseen tallirakennukseen.
Tervetuloa Pohjois-Savon idyllisiin maalaismaisemiin ♡
Astalon suomenhevostalli sijaitsee virtuaalisessa Pohjois-Savossa, kuvitteellisen Koivujärven rannalla. Koivujärven ympäristöllä on pitkät perinteet hevosten parissa, onhan seutu ollut aina maanviljelijöiden omistuksessa. Jo 1800-luvulla järven rantaa asutti muutama tilallinen, jotka käyttivätkin hevosiaan sekä kyntö- että metsätöihin. Hevoset ovatkin olleet tärkeä asia seudun asukkaille jo pitkän aikaa. Nykyään Koivujärven rantaa koristaa lähinnä kaupunkilaisten kesämökit, suurin osa alueen maatiloista onkin lopettanut jo aikapäiviä sitten. Muutama navetta sekä sekalaista viljelysmaata on kuitenkin säilynyt tähänkin päivään saakka, sekä tietysti Astalon vanha tila, jonka päätoimintana on suomenhevosten kasvatus.
Talo talleineen on rakennettu alkujaan joskus 1800-luvulla. Niiltä ajoilta tilalla ei ole kuitenkaan yhtään säilynyttä rakennusta vanhaa perunakellaria lukuunottamatta. Vuonna 1902 tilalla riehunut tulipalo tuhosi rakennukset täysin, jolloin tila hylättiinkin. 1960-luvulla tila sai uuden omistajan, ja pihaan rakennettiin päärakennuksen lisäksi tilava talli ja ratsastuskenttä. Tilan silloinen uusi omistaja Sulo Wikström perusti sinne ratsastuskoulun, joka toimikin aktiivisena aina 2000-luvulle asti jolloin mies pikkuhiljaa eläköityi ja alkoi etsimään uutta omistajaa jatkamaan tilan pitämistä. Wikströmin talli löysikin pian uuden omistajan minusta, silloin vaille kolmekymppisestä vannoutuneesta kouluratsastajasta.
Niin alkoi toteutua unelmani omasta tuvasta kristallinkirkkaan järven rannalla, ja tietysti omasta tallista ja joka kevät syntyvistä suomenhevosvarsoista. Siitä oli alkaman uusi luku tilan muistorikkaassa historiikissa.
Linkkilista
Adina
Nuppulanharjun Tila
Tuulenpesän Kartano
Breezy Meadows
Kaunovaara
