Kodon Katariina

Rotu, skp suomenhevonen, tamma
Syntynyt s.10.3.2015 14v
VH-tunnus VH15-018-0839
Säkäkorkeus 151cm
Väri punarautias ee/Aa
Painote, taso koulupainotteinen, taso VaB
Kasvattaja Kodon Ratsutila
Omistaja Taciturn (VRL-12909)

Tavoitteena KRJL, SLA ja YLA

Luonne

Luonteeltaan Kata ei ehkä ole mikään optimaalisin tapaus kun puhutaan hyvästä kisahevosesta. Olisi se jo silloin tämän nokkavaa diivaemää astuttaessa pitänyt tietää että pahaluontoinen isä voisi vain pahentaa tilannetta periyttämällä pakettiin mukaan pahansisuisuuttaan. Varsinkin kun emäkään ei tosiaan ollut mikään parasluontoisin tapaus. No, sitten syntyikin jo pienenpieni punarautias nyttönen joka nimettiin Kodon Katariinaksi ja jonka tulevaisuudelta odotettiin paljoa. Jo pienenä melkoiseksi sisupussiksi osoittautunut pikkutamma ei luvannut kuitenkaan hyvää karatessaan joka kerta talutuksesta ensin loikkelehtien kuin mielipuoli ja viimein purren taluttajaa kädestä jotta tämä viimein päästäisi irti. Kun Kataa sitten alettiin taluttamaan rukkaset kädessä, alkoi tämä jo suunnitella uusia konnankoukkuja. Ratsukoulutushan ei tietenkään mennyt mitenkään helpoimman kautta. Tamma liukesi aina ratsastajan alta kuin saippua jo selkäännousussa, ja auta armias jos sen jälkeen vielä pysyi selässä. Silloin alkoi sellainen pierupukkilaukka että oksat pois. Kata ei siis todellakaan ole koskaan ollut mistään helpoimmasta päästä, ja nyt kun se on viimeinkin kuin ihmeen kaupalla saatu koulittua ratsun tavoille, keksii se vieläkin joskus aivan mielettömiä tapoja päästä eroon ratsastajastaan.

Kataa en soisi aloittelijan käsiin mistään hinnasta. Iän myötä tamma on tasaantunut luonteeltaan huomattavasti, mutta yhteistyökykyä siltä ei vieläkään meinaa löytyä. Tuttu hoitaja tietää kyllä Katan metkut, ja osaa toimia ongelmatilanteissa oikealla tavalla. Vaarallinen tamma ei varsinaisesti ole, ja kaikki niskoittelu esiintyy lähinnä ns passiivisena vastaanhangoitteluna kun puhutaan maasta käsin suoritettavista toiminnoista. Poikkeuksena talutuksessa tamma vetää varmasti, jos taluttajalla ei ole alusta alkaen kunnollista otetta. Putsatessa kaviot eivät nouse jos ei tiedä tarkkoja rituaaleja tähän toimeen (eli ensin silitellään hyvä tovi kyljestä, siirrytään siitä sitten hitaasti jalkaa pitkin kaviota kohden ja sitten pyydetään todella nätisti josko tamma suostuisi tällä kertaa yhteistyöhön). Varustaa Kata antaa yleensä ihan nätisti, mutta käyttää kyllä hyväkseen varsinkin allekirjoittaneen vajaamittaisuutta nostamalla päätään korkeuksiin suitsiessa, laskien sitä aina hieman kaulan rapsutuksia vastaan. Hyvin pitkälti tamman kanssa pärjää antamalla sille tarpeeksi kehuja ja huomiota, vaikka välillä tuohon prinsessaan meneekin hermo jos on kiire jonnekin eikä ylimääräistä aikaa suostutella pikkudiivaa yhteistyöhön.

Satulan alla Kata on kuuma. Luulin aikoinaan Katan emän olleen tulinen ja herkkä, mutta Taika ei ollut mitään tähän tyttäreensä verrattuna. Kata vaatii erittäin paljon aktiviteettia päivittäin, ja toimii satulan alla vasta kun sitä on verrytelty pitkän aikaa ja huolella. Ennen kuin tamma lämpiää työnteolle, on se herkästi räjähtävä paketti, ja vaatii ratsastajaltaan rautaisia hermoja ja hyvää keskittymiskykyä. Katan mielenliikkeitä on koko ajan luettava, sillä tamma kyllä syttyy sekunnissa jos se tuntee kokeneensa minkäänlaista vääryyttä. Perinpohjaisesti verryteltynä raudikko kyllä rentoutuu, ja on askelluksiltaan ja koko ulkoiselta olemukseltaan mitä upeimman näköinen. Kata ei toisaalta pelkää mitään, joten siltä puolin tamman kanssa on mukava treenailla esimerkiksi tuulisella kelillä tai vaikka ukkosmyrskyssä. Tamman oikukkuus näkyykin lähinnä yleisenä yhteistyöhaluttomuutena ja liiallisena omatoimisuutena, johon auttaa vain aika ja tamman kanssa tutuksi tuleminen. Kata kyllä toimii hyvin, kunhan sen on oppinut tuntemaan perinpohjaisesti ja jaksaa antaa tammalle aikaa totutella milloin mihinkin tilanteeseen.

Suku

i. Ananasankäämä
-
ii. Simsalabim
evm
iii. Sirkkaluodon Hermanni
iie. Oksalan Silvia
ie. Metsärannan Amelia
evm
iei. Tulisoturi
iee. Kanerva
e. Tarun Taika
-
ei. Koiviston Vitsaus
evm
eii. Mikko Mallikas
eie. Yhdeksän Vitsausta
ee. Niittysaaren Taru
evm
eei. Mestarivaras
eee. Niittysaaren Tilhi

Isälinja: Ananasankäämä
Emälinja: Tarun Taika

Jälkeläiset

14.05.2015 sh-t. Kodon Ulrika i.Tuiskulan Sankari

Kilpailukalenteri

Ominaisuuspisteet porrastetuissa
KRJ : Tasolla 6
kuuliaisuus ja luonne: 1151.8
tahti ja irtonaisuus: 1362.35

Päiväkirja ja valmennukset

08/2020 Päiväkirjamerkintä

Vieläkin minä mietin monesti, että oli virhe astuttaa Katan emä Taika. Tai että ainakin orivalinta sille oli huonoin mahdollinen. Olin tuohon aikaan vielä aloitteleva kasvattaja, ja vaikka periaatteisiini kuuluikin mennä terveys ja luonne edellä, olin jollain lailla sokea omille hevosilleni. Taika oli tallin pahansisuisin tamma, ja Antti ihan mahdottoman huonotapainen ori. Tuosta yhdistelmästä halusin välttämättä teettää varsan, huolimatta siitä että tuo tuleva varsa tulisi esikoisena edustamaan Kodon suomenhevosten kasvatustyötä. Niin, huono varsa siitä tulikin, tai ainakin näin jälkikäteen ajattelen niin. Aikuisikään ehtiessään tuo Kodon Katariinaksi ristitty pikkupaholainen on onneksi tasaantunut luonteeltaan, mutta kun mietin hyvin kisa- ja jalostushevosen ominaisuuksia, on Katalla niitä varsin vähän. Kaunis ja hyväliikkeinen, siinä se.

Kata jäi syystäkin emänsä ainoaksi varsaksi. Minulle on henkilökohtaisesti tärkeää että emälinja jatkui, ja Katakin on saanut itse kauniin ja onneksi kovin hyväluontoisen tammavarsan. Katan varsottamisen kohdalla olin sentään tarkka tulevasta isäorista, ja huomasin onnekseni hyvän orivalinnan vaikuttavan positiivisesti Katan jälkikasvuun. Miksi minä sitten pohdin juuri nyt näitä menneitä asioita on Katan ikääntyminen. Tamma alkaa olla jo sen verran vanha, että nyt tänä vuonna lienee jo viimeinen mahdollisuus vielä varsottaa se. Mielessäni pyöri pitkään mahdolliset orivalinnat, mutta tulin lopulta siihen tulokseen että Ulrika jääköön Katan ainoaksi varsaksi. Yhden varsan kohdalla meillä kävi hyvä tuuri, tulisiko seuraavasta varsasta täysi kusipää vaikka isäori olisi kuinka hyväluontoinen? Sitä minä pelkään, ja olen päättänyt jatkossa välttää turhia riskinottoja vaikka ainahan yksi suloinen pikkuvarsa mahtuisi keväisen lauman jatkeeksi.

© VRL-01080