Valenwood

Starlight Sy

VH18-031-0108 suomalainen puoliverinen, tamma s.8.9.2017 8v 166cm, ruunikonkimo (Ee/Aa/Gg) estepainote, HeA/140cm kasvattanut Saila VRL-05775 omistaa VRL-12909

KTK-III palkittu 30.12.2020 15 + 17 + 16 + 16 = 64

Historia

Starlan ostosta sovin jo ennen tamman syntymää, sillä sen molemmat vanhemmat sattuivat olemaan sellaisia hevosia joista minun oli pakko saada varsa. Varsinkin emätamma Stargazer Sy oli tehnyt minuun vaikutuksen, mitä olin sitä joskus samoilla kisaradoilla nähnyt. Starlan syntymä olikin pitkän ja hartaan odotuksen tulos, ja kun minä ensimmäisen kerran näin tuon ruunikon, honteloilla jaloillaan hoippuroivan, eloisan pikku tammavarsan, rakastuin siihen välittömästi. Vieroitusikäisenä kasvattaja sitten pakkasi Starlan traileriin, ja tuo nuori neitonen pääsikin tutustumaan Joyancen tallielämään. Joyancen lopetettua toimintansa, sai Starla tulla mukaani minun ja Miran uuteen talliprojektiin. Ei tullut nimittäin kyseeseenkään, ettäkö olisin luopunut näin ihanasta (vaikkakin pirun ilkeästä) tammasta noin vaan.

Luonne

Starla on luonteeltaan haastava, eikä se sovellu aloittelijan käsiteltäväksi. Tamma tunnistaa ihmisen heikkoudet, ja se käyttää hävyttömästi hyväkseen varsinkin ujompaa hoitajaa pelotellen kaikin keinoin. Hieman tuo kyllä ihmetyttää miten niin kiltistä varsasta kasvoikin näin hapannaamainen otus, mutta onneksi tamma toimii ihan hienosti tuttujen, varmalla otteella toimivien ihmisten kanssa. Näykkimisongelmaa Starlalla meinaa olla vähän, kohdistuen nimenomaan epäröivempien ihmisten ja noin yleensä uudempien tuttavien liian lähelle tuleviin ruumiinosiin. Tammaa ei kannatakaan mennä noin vaan silittelemään, ainakaan ilman paksuja käsineitä jos ei ole tehnyt sen kanssa ennen tarkempaa tuttavuutta ja näyttänyt päättäväisesti kuka määrää. Kunhan tamman luottamuksen on saanut puolelleen, mikä voi olla mahdottoman pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa prosessi, toimii se ihan näppärästi kaikissa mahdollisissa tilanteissa noin maasta käsiteltynä.

Ratsuna Starla on vähän sellainen, että mikään ei oikein kiinnosta. Perinpohjaisen verryttelyn jälkeen sitten mennään erittäin upeasti, ja tamma osoittaa jopa suurta miellyttämisenhalua ratsastajaa kohtaan. Koulupuoli Starlan mielestä on lähestulkoon aina läpeensä tylsää, ja esteet ovatkin se mikä saa tamman syttymään. Starla nauttii haasteista, eikä se pelkää mitään. Se tykkääkin harjoitteluista, joihin sisältyy jotain vähän erikoisempaa, ja tuntuukin kyllästyvän jos mennään vaikkapa kahtena päivänä peräkkäin samanlaista rataharjoitusta. Starlalle pitääkin antaa tarpeeksi virikkeitä, se kyllä tykkää työskennellä ja on varsin yhteistyökykyinen kunhan sen mielenkiinnon saa heräämään. Kisaratsuna Starla on melkoisen varmajalkainen, se ei turhia stressaa niin kuljetuksista kuin kisapaikan hälinästäkään. Tamma saattaa kuumua tavallista enemmän ratsastajan patistaessa sitä, ja siitä syystä tamma onkin paras kisakumppani sellaiselle ratsastajalle joka itse pysyy radalla tyynen viileänä eikä omalla toiminnallaan kiihdytä tammaa liikaa.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Suku

i. Wolf's Echo KTK-I, ERJ-I	ii. Extro KTK-II, YLA2, KRJ-II, ERJ-I, VPVL-I	iii. Exstas evm
		iie. Troni evm
	ie. Endeavour KTK-II	iei. Regulus evm
		iee. Brimmer evm
e. Stargazer Sy -	ei. Caracal	eii. Carcassio evm
		eie. New Magenta evm
	ee. Spacegoat P ERJ-I	eei. Garanio Y evm
		eee. Subliminal P evm

Isälinja: Wolf's Echo - Extro
Emälinja: Stargazer Sy - Spacegoat P

Jälkeläiset

♡ 00.00.0000 o/t.Varsa (i.Nimi)
♡ 00.00.0000 o/t.Varsa (i.Nimi)

Kilpailutulokset

Starla kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet tamman VRL-profiilista.

Päiväkirja ja valmennukset

4.11.2020 Starla astutettiin Lupulla

Sen pidemmittä puheitta, tänään Starla sitten astutettiin. Oriksi valikoitui meidän Lupu tasan kahdesta eri syystä: ori on varsin selväpäinen, mitä Starlan parilta ehdottomasti vaaditaan, ja molemmat sattuvat olemaan täysin vailla jälkeläisnäyttöä. Astutus suoritettiin luomuna kotitallilla, ja toivotaan nyt että jo ensimmäisellä kerralla tärppäsi. Starla osasi suhtautua oriin ihmeen tyynesti, eikä käytännön puolella tullut vastaan mitään ongelmia. Koska Starla tulee olemaan ensisynnyttäjä, on minulla luultavasti paljonkin perhosia vatsassa koko sen ajan, mitä tamma kantaa tulevaa pienokaistaan. Toivottavasti Starla pysyy terveenä ja hyvinvoivana, happamasta luonteestaan huolimatta kun tamma on minulle erittäin tärkeä ja rakas.

27.10.2020 Joko olisi aika hankkia varsoja?

Starla oli ensimmäinen tammoistamme, joka näytti kiiman merkkejä tänä syksynä. Raaka, pahansisuinen ja ylienerginen tamma, joka oli vielä henkisesti varsin keskenkasvuinen. Minä pohdiskelin, pyörin yöt sängyssäni ja menetin uneni tuon kimon takia. Uskaltaisiko sen astuttaa, vai antaisiko neidin kypsyä vielä vähän? Kisaura oltiin saatu etenemään hyvin, ja tällä hetkellä keskityttiin väliin enemmän valmentautumiseen. Tiesin, että varsahommat viivyttäisivät Starlan kisauraa vuodella. Ehtisikö tamma päästä tarpeeksi korkealle tasolle, vai pilaisiko tällainen sen koko urakehityksen? Tällaisia asioita minä puntaroin teekupposen ääressä tänään, kun Mira tuli tallitoimistoon ja sanoi Starlan käyttäytyvän tavallista hankalammin. "Kiima sillä on tulossa", vastasin ja huokaisin raskaasti. Mira oli aina enemmän suoran toiminnan ihminen, ja siinä hetken neuvoteltuamme päädyimme yhdessätuumin siihen ratkaisuun, että miksipä ei. Yrityksen - ja ehkä erehdyksen - kautta sitä ainoastaan onnistuttiin asioissa. Vielä olisi vain orivalinta vähän auki...

15.6.2018 "Mutta kun minä haluan"

"Voi miten ihana kimo. Saanko ratsastaa sillä?" Siskoni Mira oli hädin tuskin ehtinyt autosta nousta, kun osoitti jo sormellaan lähimmässä tarhassa käyskennellyttä Starlaa. Tamma kohotti päätään huomatessaan meidät, ja hörähti lempeästi ennen kuin alkoi ravailemaan ympäriinsä innostuneena. "Katso nyt, miten sähäkkä se on. Ihan kuin minulle tehty", Mira jatkoi haaveellisena, ja minä sitten menin romahduttamaan hänen unelmansa yhdellä sanalla. "Et", sanoin tunteettomasti ja aloin nostamaan matkalaukkuja takakontista. Mira ei todellakaan saisi ratsastaa tammalla, jolla kukaan muukaan ei saanut. Minä olin ainoa ihminen joka kävi Starlan selässä, ja ainoastaan erityistapauksissa saatoin antaa tamman joko Pekan tai Mikon vastuulle. En ikinä edes Ellan, tämä kun oli välillä hieman hutilo työtehtävissään, ja juuri Starlan kohdalla olin kaikesta erittäin tarkka niuhottaja. Olihan tuo kimo minulle niin monella tapaa erityinen.

Mira loi minuun surkean koiranpentukatseen, mutta tämä ei saanut minua heltymään yhtään. Kuten jo sanoin, Starlan kohdalla olin erityisen tarkka kaikesta. Siskoni oli luonteeltaan sellainen seikkailunhaluinen koheltaja, joka joutui aina ties mihin hankaluuksiin. Tällä kertaa tämä oli päätynyt kodittomaksi, ja olimme sopineet asumisjärjestelyistä minun luonani ainakin näin kesän ajaksi. Koska olin kuitenkin vasta aloittanut olohuoneen remontin, joutui Mira yöpymään ainakin tämän viikon tallitoimiston yläkerrasta löytyvässä majoitustilassa. Saisipa samalla auttaa tallihommissa, Ellakin kun oli juuri jäänyt äitiyslomalle eikä palkattu kesäapulainen tietenkään voinut täyttää monen vuoden kokemuksen omaavan vakiotyöntekijän saappaita.

Kävelin sisälle tammatalliin raahaten Miran matkalaukkuja. Tämä jättäytyi vähän jälkeeni, ja pian kuuluikin kova kiljaisu. "Minähän sanoin jo matkalla että älä sitten koske niihin lankoihin!" huusin edes katsomatta taakseni. Mira oli niin kovasti tahtonut moikata tuota kimotammaa johon oli ihastunut, ja saikin hemmetinmoisen sähköiskun aitalangasta. Siskoni oli todellakin sellainen tyyppi, joka ei osannut varoa yhtään mitään. Vähän minua jännittikin, uskaltiko tuota edes päästää minkään meidän hevosen selkään koko kesänä. Tai raaskiiko tuolle antaa edes talikkoa käteen. Joltain kun lähtisi vielä näkö tuon sohiessa piikeillä. Menimme Miran kanssa tallitoimistoon, ja esittelin tälle nopeasti siellä istuskelleet Pekan ja Marikin. Jätin sitten siskoni heidän huomaansa, minulla kun oli vielä monta hevosta liikutettavana, ja olin aikataulusta myöhässä Miran asemalta noukkimisen takia.

Muutaman tunnin päästä päivän työt oli lähestulkoon tehty, illan viimeisenä liikutettavana oli kuitenkin vielä Starla. Tamman liikutussuunnitelma lupaili tänään kouluratsastusta, joten lainasinkin sille koulusatulaa meidän melko samanmalliselta Hanilta. Mira oli löytänyt tiensä luokseni, ja utelikin kauheasti kaikenlaista. Starlasta hän oli yhä äärimmäisen kiinnostunut, ja minä meinasin hermostua moneen otteeseen, kun kyselytulvalle ei ollut tulla loppua. Alkaessani taluttaa Starlaa ulos, seurasi Mira minua innoissaan lauleskellen samalla jotain epämääräistä. Tämä käyttäytyi kuin kymmenvuotias ponityttö, tosin kyllähän sen ymmärsi. Olimme kasvaneet vuosien saatossa erillemme, ja siinä missä itse elin täyttä hevoselämää, oli Mira kulkenut aivan erilaisia reittejä, eikä hänen elämänsä mahdollistanut juurikaan hevosharrastusta. Olihan se varsinkin täälläpäin varsin tyyristä. Monelle on tullut oikeastaan yllätyksenä, että itsekään en pystynyt harrastamaan hevosia asuessani vanhempieni luona, ja vasta aikuisiällä pääsin ensi kertaa ratsastamaan, raskaalla työllä ansaittujen rahojen avulla.

"Ihan oikeasti Taci, minä niin kovin tahtoisin ratsastaa tuolla kimolla", Mira sanoi murheen murtamana. Minä en myöntynyt, vaan sanoin että voidaan katsoa tälle vaikka joku kiltti eläkeläistamma kesäratsuksi. Mira tuhahti, ja lopetti sitten kokonaa puhumisen. Minä ohjasin Starlan kentälle, jossa nousin sen selkään ja säädin vielä hihnat ennen kuin pistin tammaan liikettä. Mira katseli meitä kentän laidalta surkeana. Ottaessani lyhyempää ohjaa, Starla korskui ja yritti painaa eteenpäin. Tamma olisi tahtonut enemmän vauhtia, ja minä sain pidättää sitä runsaalla kädellä. Käyntityöskentely Starlan kanssa oli aina erittäin vaativaa, tamman askellajivalikoimaan kun tuntui luonnostaan kuuluvan vain ravi ja laukka. Sainkin pyöritellä kimoa toden teolla, jotta sain sen kulkemaan joten kuten asiallisesti. Ravityöskentely Starlan kanssa oli paljon helpompaa, mutta tamma yritti silloinkin painaa ohjalle ja lisätä vauhtia minun jääden vain roikkumaan suusta. Taas annoin melko kovan puolipidätteen jos toisenkin, ja Starla vänkäsi vastaan nostellen päätään, pöristen ja höristen. Ravi sillä kuitenkin tasoittui, vaikka pää seilasi liikkeiden mukana puolelta toiselle.

Laukkaamaan päästyään Starla rauhoittui, ja muuttui ihan yhteistyökykyiseksi tapaukseksi kuin taikaiskusta. Annoin tamman hölskytellä rennolla tahdilla eteenpäin, ohjaten sitä välillä pääty-ympyröille, ja kokeillen laukanvaihtoja kaarevilla urilla. Starla oli kuin uusi hevonen hyvin verryteltynä, ja pystyimmekin vihdoin aloittamaan kunnollisen harjoittelun. Ravityöskentely sujui tänään erittäin hyvin, mutta käynnissä tamma oli yhä se niskuroiva luuskanmokoma, joka teki juuri päinvastoin kuin mitä pyydettiin. Harjoittelimme tänään jonkin verran pohkeenväistöjä, jotka sujuivat ihan hyvin huomioiden ettei Starla ole oikein koskaan ollut mikään koulutaituri. Tamma tuntui nauravan sileälle työskentelylle päin naamaa, ja olikin kova protestoimaan silloin kun tajusi ettei tänään hypätäkään. Kaikesta huolimatta allani oli upea ja älykäs tamma, joka niin halutessaan oli erittäin hieno ratsuhevonen. Ja sehän oli kaikki mitä Mira näki. Lopettaessani tältä illalta ja noustessani tamman selästä, sanoi hän minun kyllä vielä heltyvän kesän aikana. Joku kaunis päivä Mira kuulema ratsastaisi tuolla tammalla, ja voi kuinka upea parivaljakko he olisivatkaan. Minä katsoin Miraa tuomasti, ja sanoin että sen kun näkisi. Saisi kyllä olla pirun hyvä syy, että päästäisin hädn tuskin hevosta koskeneen aloittelijan tallin lähestulkoon vaativimman estetamman selkään.

28.9.2017 Pitkä odotus palkitaan

Siitä lähtien kun Sailan estetamman Stargazer Sy:n vielä syntymättömästä varsasta oltiin sovittu kaupat, olin odottanut malttamattomana milloin pääsisin itse näkemään tuon pienen taivaan lahjan. Laskinkin tuskastellen päiviä siihen, milloin laskettu aika kuulema olisi, ja suorastaan tärisin kuullessani "Starin" varsoneen. Itse en mennyt varsaa tosin katsomaan kuin vasta muutaman viikon ikäisenä, ja silloinkin lähinnä todetakseni omin silmin kuinka ihana ja suloinen otus se olikaan. Olin jo luullut odotukseni olevan loppu varsan synnyttyä, mutta itse asiassa vieroitusiän odottaminen oli minulle vielä tukalampaa. Eihän sitä joka päivä osteta hevosia, joidenka molempien vanhempien perään oli tullut kuolattua jo aikapäiviä ennen mitään suunnitelmiakaan varsan itsensä olemassaolosta.

Starlaksi näin kotoisasti nimetty tummanruskea pikkuneiti olikin odotettu lisä meidän hevoslaumaamme, ja varsin kilttinä ja sosiaalisena se hankkikin heti alkuun paljon ystäviä niin ihmisistä kuin hevosistakin. Mikään yhden ihmisen hevonen tammasta ei todellakaan näytä tulevan, vaikka minua ei kyllä yhtään haittaisi vaikka joutuisinkin kaikki työt sen eteen tekemään. Kasvattajallaan jonkinsorttisen käytöskoulun aloittanut, hieman kimoutumisen merkkejä näyttävä tammaraakile saakin kasvaa rauhassa hyvän tovin, ja pikkuhiljaa lähdetään totuttelemaan kaikenlaisiin arkisiin rutiineihin, joita kilpahevoselta tullaan vaatimaan. Ainakin kuljetukset tuntuivat olevan nuorukaiselle tuttu juttu, ja matka Joyanceen menikin ilman mitään suurempia vaikeuksia.