2.12.2017 Pitkästä aikaa selässä

Pantea oli pikkuhiljaa siirtynyt kokonaan meidän Ellan ratsuksi, kun nainen tykkäsi niin kovin työskennellä tuon jo kisaeläköityneen tamman kanssa. Itse olin enää harvakseltaan noussut tuon pulleavatsaisen voikon selkään, joten tuntui vähintäänkin oudolta ratsastaa tänään tammalla, kaiken lisäksi vielä ilman satulaa. Pantea oli yksi niistä harvoista puoliverisistäni, joilla oli niin tasaiset askeleet ja leveä selkä, että ilman satulaa ratsastaminen oli oikeasti kivaa. Ja varsinkin näin parin asteen pakkasella oli ihan mukava, kun jalkoja vasten oli lämmin hevonen viileän nahkasatulan sijaan. Tarkoituksenani oli ratsastaa Pantealla ihan vaan meidän pienemmällä ulkokentällä, ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Olinhan kuitenkin ratsastanut jo aiemmin päivällä muutaman hevosen, joten hölläily oli nyt paikallaan.

Yhtä aikaa kentällä oli ratsastamassa Mikko, joka yritti saada meidän eläkeläismamma Menuettea kuosiin. Tamma loikki ja teutaroi miehen käsissä, ja tämä sai toden totta työskennellä, jotta saisi hevospaholaisen ruotuun. Itse köpöttelin kaikessa rauhassa Pantean kanssa kentän toisessa päässä. Onneksi tammakaksikko tuli hyvin toimeen, ja oikeastaan voikon seura näytti vähän rauhoittavan Menuettea. Ravailin Pantean kanssa uraa pitkin, yrittäen pysyä kuitenkin suurimmalti osin kentän toisessa päässä antaen tilaa Mikolle ja Menuetelle. Heilläkään ei ollut menossa mikään tehotreeni, vaan mies oli yrittänyt saada tammaa suorittamaan rentoa kouluradantynkää näin vapaapäivän jälkeen, siinä onnistumatta. Mikko piti haasteista, joten ruunikkotamma saikin työskennellä ihan kunnolla vaikka mies ei siltä mitään erikoisuuksia tänään vaatinutkaan.

Kyllähän Menuette työnteosta vähän rauhoittui, ja lopulta se kulki ihan nätisti. Kun Mikko nostatti sillä laukan, annoin itse Pantealle laukka-avut, ja kohta tammat laukkailivatkin uraa pitkin sulassa sovussa. Mikko lähti pian hevosineen vielä pienelle maastopyrähdykselle, ja minä jäin ratsuineni kiertämään kentän uraa. Pantea liikkui niin nätisti, että ei ollut tosikaan. Sen laukka oli niin pehmeää, että kateeksi kävi kun olin antanut Ellalle vastuun tästä tammasta. Kyllähän tällaisella otuksella mielellään ratsasti, satulalla tai ilman. Laitoin Pantean tekemään vielä muutamia kaarevia uria laukanvaihtoineen, ja tamma totteli kuin ajatus. Otimme sitten ihan rennon ravin, ja hölkyttelimme menemään uraa pitkin, tehden päätyihin vielä isot ympyrät. Rentokin humputtelu sai hien nousemaan pintaan, ja loppukäynnit otimmekin niin että itse kävelin tamman vierellä taluttaen tätä. Ratsastus oli sujunut todella hyvin, ja mielessäni kävi josko Ella tahtoisi pitää vähän taukoa tamman liikutuksesta ja ottaa vastuulleen vaikka jonkun vähän nuoremman tapauksen. Niin mielelläni kun itsekin tätä voikkoa kaveria säännöllisesti liikuttaisin.

28.11.2017 Kuvauksissa

Ellan serkku Johanna oli välttämättä tahtonut ottaa ylioppilaskuvansa jonkun meidän hevosemme kanssa, ja Ella tietenkin ylpeänä esitteli tälle kauniin keltaisen Pantea-neidin. Itse muistelin aikanaan tapahtuneita siskoni ylioppilaskuvauksia, joissa mukana oli nyt jo edesmennyt orini Valiant Montclair. En siis epäröinyt hetkeäkään Johannan ylioppilaskuvien toteutumista, ja sanoinkin Ellalle auttavani näitä kaikin keinoin jotta kuvaukset saadaan onnistumaan. Johanna oli niitä valmistujia, jotka saivat lukion pakettiin näin syyslukukauden päätteeksi, joten pimeä, marraskuinen keli ei ehkä ollut mikään otollinen kuvauksiin. Oikeastaan koko kuvauksen ajankohta määräytyikin säätilan mukaan: Johanna itse oli tahtonut kuvista "satumaiset", joten oli odotettava mahdollisimman kylmää ja lumista, sekä erittäin aurinkoista pakkaspäivää (joka meille onneksi tänä vuonna suotiin, toisin kuin edellisvuosien marraskuun tienoot jolloin on ollut vain pimeää ja lumetonta).

Valokuvausta harrastavana Ella sai itse otettua Johannan valmistujaiskuvat ilman sen kummempia vaikeuksia. Pantea käyttäytyi koko päivän kiltisti, ja vasta pari vuotta ratsastusta harrastanut Johannakin kehui tammaa erittäin lempeäksi ja yhteistyökykyiseksi kaveriksi. Teimme koko porukka pienoisen maastolenkin, etsien sopivia kuvauspaikkoja. Johanna ratsasti Pantealla, näyttäen edustavalta, ja Ella räpsi kuvia. Muutamaa poseerausta varten minä rapisutin paperipussia saadakseni tamman katsomaan kuvaajaa päin. Kaiken kaikkiaan kuvaukset sujuivat hyvin, ja niiden lopuksi Johanna sai itse hoitaa Pantean. Menimme vielä istumaan tallin toimistoon, kun Ella siirteli kuvia tietokoneelle ja näytti sieltä parhaita otoksiaan. Joimme rauhassa kahvit ja jutustelimme niitä näitä. Johannalle sanoin vielä lopuksi, että tämä olisi kyllä tervetullut toistekin vierailulle. Tällaiset päivät kun toivat mukavasti vaihtelua tallin arkeen.

31.8.2017 Eräs syyspäivä

Hevosten kanssa tekemisissä ollessa vahinkoja sattui harva se päivä. Viimeisin onnettomuus oli käynyt minulle ori Capitonin kanssa kun tämä oli tarhastahakumatkalla tallannut melkoisen lujasti jalalleni. Tältä viikolta olikin minun ratsastelut siinä, kun en kärsinyt nousta edes pienemmän ratsuponin selkään ilman että vasen jalkapöytä huusi kivusta. Tyydyinkin siis istumaan koko päivän kentän laidalla, pukeutuneena lämpimästi ja juoden teetä kaikessa rauhassa. Päivän aikana kentällä kävikin pyörähtämässä jos jonkinmoista ratsukkoa, niin meidän omiamme kuin pari lähiseudun kilparatsastajan alkuakin jotka vuokrasivat silloin tällöin meidän tilojamme treenejään varten.

Olin oikeastaan jo lähdössä sisätiloihin illan pikkuhiljaa viiletessä, kun Ella tuli Pantean kanssa kentälle. Voikko nallekarhu oli aina yhtä kauniin näköinen, ja nytkin könkkäsin iloisena taputtelemaan sen kylkeä kun Ella sääti vielä satulavyötä. Siinä sitten keskustelimme vähän aikaa, ja Ella kehtasikin kysyä, jos voisin vähän ohjeistaa heitä tänään. Minä tietenkin suostuin, ja kysyin millaista treeniä he olivat tänään suunnitelleet osakseen. Kevyitä puomeja vain, kuulema. Olihan Pantean esteura jo takana, ja jalatkin alkoivat olemaan pikkuhiljaa kuluneet. Kipeän jalkani takia suostuin pitämään tammaa sen aikaa aloillaan, kun Ella laittaisi puomit kentälle. Minä sitten lähinnä siirtelisin niitä hieman jos tarve tulisi.

Päivä oli ollut ihmeen aurinkoinen, mutta kun Ella nousi Pantean selkään, alkoi viileä tihkusade. Tamman henki höyrysi kylmäksi muuttuneen, sateisen ilman seassa sen kävellessä rauhallisesti kaviouraa pitkin. Ella hytisi kyydissä, joten käskin pistää vauhtia ettei ratsukko jäätyisi siihen paikkaan. Reipas ravi auttoi Ellankin paleluun, ja Pantea hörisi tyytyväisenä päästessään muutaman päivän levolta taas työskentelemään. Ratsukko sai tehdä ihan perinteisiä voltteja ja pääty-ympyröitä kaikessa rauhassa, muutaman kierroksen jälkeen käskin kokeilla vähän laukkaa. Pantea askelsi reippaasti, vaikka siinä näkyikin hieman jäykkyyttä varsinkin tiukemmissa käännöksissä. Puomien ylittäminen oli siitä selvästikin hauskaa, ja pari kertaa se ihan loikkasi puomin yli, Ellan yrittäessä pysyä selässä.

Ratsukko sai tehdä kaikenlaisia kuvioita ja tulla reilusti puomien yli. Askelvälit Pantea meni siististi, ja Ellan tarvitsi vain vähän pidätellä jos tamma meinasi innostua liikaa. Nättiä menoa se oli, sade alkoi kuitenkin yltyä ja minun oli käskettävä ratsukko aloittamaan loppuverryttely. Oli pimeää, kylmää ja märkää, joten olo alkoi olla jo inhottava. Ella ja Pantea suorittivat kuitenkin itsenäisesti pidemmän kaavan loppuverryttelyn, kun minä konkkasin talliin kuivattelemaan. Niin hieno pari tuo ratsukko oli, että ihan harmitti kun Pantean kisaura oli jo aikaa sitten taputeltu ja edessä olisi enää muutaman varsan jälkeen täysi eläköityminen. Tuosta tammasta tulisi olemaan erittäin vaikea luopua, sitten kun sekin murheen päivä joskus koittaisi.