Kuollut 28.7.2020

Valiant Elven Lily

Valiant Elven Lily VH18-031-0109 suomalainen puoliverinen, tamma s.10.2.2016 12v 164cm, voikko este/kenttäpainote, VaA/140cm/CIC4 kasvattanut Valiant Warmbloods omistaa VRL-12909 ei meriittejä

Luonne

Lilja on oma, vanha kasvattini, joka lähti omille teilleen Valiant Warmbloodsin lopettaessa. Sen tarkemmin en tamman menosta tiennyt, kuin että sen silloinen uusi omistaja oli kilparatsastaja. Oikeastaan en ole sen kummemmin jaksanut välittää entisen tallini aikaisista kasvateista taikka niiden kuulumisista, mutta kun helmikuussa 2018 kuulin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen Liljasta, jäi tamma vaivaamaan minua kovin. Mikko oli nähnyt sen myynti-ilmoituksen paikallislehdestä ollessaan talliporukan kanssa Länsi-Suomessa kisamatkalla. Voikkoihin heikkona olevan miehen silmään oli pistänyt laiha ja surkean näköinen puoliveritamma, joka oli kuulema kilpahevonen. Pieni ja sumea lehtikuva voikosta tammasta oli herättänyt Mikon kiinnostuksen, ja meille Mäntykankaalle palattuaan tämän sähköpostiin olikin jo tullut vastausviesti tamman laajempien tietojen kera.

Harvemmin Mikko on minulta mitään vaatimalla vaatinut, mutta kun tämä sanoi Liljan olevan huonossa jamassa, ja vielä sattumoisin myytävänä, en kokenut minulla olevan vaihtoehtoja. Tamma kun oli varsasta pitäen ollut Mikon vastuulla, ja tämän oma silmäterä. Minä olin myynyt sen vasta kisauran aloittaneena raakileena päästäkseni äkkiä eroon stressaavan suureksi käyneestä hevoslaumasta. Mikko ei ollut tykännyt ollenkaan tempustani, tämä kun olisi ostanut Liljan omakseen maksoi mitä maksoi (ja voin muuten sanoa että harvoin joudun katumaan tekojani niin paljon kuin aikanaan Liljan myynnin kanssa, vaikka asian olenkin jälkikäteen ehtinyt jo haudata pois mielestä). Minun teki pahaa katsoa Mikkoa, joka oli aidosti huolissaan tuosta voikosta tammaparasta, joka oli kuulema jäänyt ihan tyhjänpantiksi, ja laihtunutkin huomattavasti. Lupasinkin tälle vähintään yrittäväni ostaa tamman, ja katsoa saisiko siitä vielä toimivan tapauksen. Kyllähän me ollaan huonompiakin hevosia aikanaan koulittu kuntoon.

Lilja tulikin Joyanceen helmikuun lopulla 2018, ja olin oikeastaan ihan iloinen tamman paluusta kasvattajalleen. Voikon kisaura oli jäänyt aivan puolitiehen, vaikka ikääkin oli vasta kuutisen vuotta. Entinen omistaja oli jättänyt tamman huonommalle hoidolle, kun menestystä radoilla ei ollut tullutkaan niin hyvin kun oli haluttu. Laiha ja liikkeiltään kovin jäykkä voikko ei ollut enää se kaunotar, jollaisena se oli minulta aikanaan lähtenyt. Takkuinen harja sojotti joka suuntaan, ja karvapeitteessä oli muutamia kaljuja kohtia. Rakkaudella ja huolenpidolla me tuosta tytöstä kuitenkin saimme vielä ihan näyttävän paketin. Liljaan niin kovasti kiintynyt Mikko ottikin ykkösasiakseen pitää huolen tammasta, ja jäikin usein työpäivän päätteeksi tallille pitämään erityishuolta tästä. Oikeastaan Lilja on enemmän Mikon kuin minun hevonen, vaikka se minun nimissäni onkin. Mikkohan innostui taas jopa kilpailemaan esteillä sekä kentässä Liljan kanssa pitempään kestäneen haluttomuutensa jälkeen.

Minulle ei oikeastaan tullut yllätyksenä, ettei Liljan aiempi omistaja ollut pärjännyt tamman kanssa kisaradoilla. Tällä kun tuntuu kulkevan emälinjassa vähän pahansisuisempi luonne. Lilja osaa kyllä olla kilttikin, mutta vain tuttujen ja mukavien ihmisten taikka hevoskavereiden seurassa. Uusia tuttavuuksia se aristaa, ja tamman kanssa pitääkin tutustua ihan kunnolla, jotta yhteistyö sen kanssa alkaa sujumaan. Sinänsä onkin harmi, että en osannut aikanaan myydä Liljaa tarvitsemaansa kotiin. Rajoja ja rakkautta ku se olisi vaan tarvinnut. Parhaimmillaan Lilja on erityisen kiltti ja yhteistyökykyinen hevonen, ja esimerkiksi hoitotoimenpiteet on sen mielestä vain mukavaa puuhastelua. Kengittäjän vierailuun tottuminen vei tammalta aikansa, mutta nykyään se ei niinkään välitä stressata turhasta, ja kaviot saa hoitaa kaikessa rauhassa ilman vastaanhangoittelua. Lilja on oikeastaan vain kaikin puolin niin herkkä, että liian kovakouraisessa käsittelyssä se kyllä pistää hanttiin ihan kunnolla. Sen olen itse oppinut kantapään kautta, ja oikeastaan vastoinkäymiset ovat vain lähentäneet minua ja tätä tammaa.

Ratsuna Lilja on tavallista herkempi, ja vaatii ratsastajaltaan paljon keskittymistä. Selkään ei saa missään nimessä nousta liian riuskasti, tumpsahtaen vain satulaan. Niinikään ohjaksetkaan eivät saa olla liian tiukalla, suustaan kun Lilja tuntuu olevan kaikista sensitiivisin. Tamman kanssa työskentely tuleekin aloittaa "pehmeästi", jolloin tämä saa varaa rentoutua, ja liikkuukin silloin alla paljon kuuliaisemmin. Liljalla on tapana hermostua pienimmistäkin vastoinkäymisistä, ja se tukee todella paljon ratsastajansa antamiin apuihin. Tamma onkin melko työläs ratsastettava, vaikka toisaalta herkkyytensä takia kulkeekin kuin ajatus. Parhaimmillaan voisin kuvailla Liljan olevan kouluradoilla, vaikka tamma toki hyppääkin kuin kissa. Taitoa siltä ei kuitenkaan riitä kouluratsastuksessa kauhean pitkälle, vaikka liikkeet sillä onkin erittäin kauniit ja kepeät. Voikon kanssa ollaankin painotuttu lähinnä esteille ja kenttään, kenttäratsastukseen toki kuuluu myös ne kouluosuudet, jotka tamma suorittaa aina erittäin upeasti.

Esteradalla Lilja toimii erittäin upeasti, toki hieman ratsastajasta riippuen tamma voi myös mennä erittäin huonosti. Maastoesteillä sama juttu. Liljan kanssa tärkeintä on antaa sille selkeät avut, ja muistaa ettei missään nimessä saa jäädä vetämään suusta kun ollaan esteellä. Tamma hyppää hyvin (lähes automaattisesti), tosin ratsastajan täytyy keskittyä koko ajan, jotta osaa antaa oikeanlaiset avut oikeaan aikaan. Kaikki rastastajan virheet kun tuntuvat kostautuvan tamman käytöksessä, ja vaikka voikko hyvin hyppääkin, saattaa esimerkiksi vääränlainen istunta esteelle lähestyessä jo saada tämän kieltämään. Lilja menee melko samanlaisesti niin kotona kuin kisaradoilla. Vaikka tamma herkkä onkin, sillä ei ole koskaan ollut tapana stressata niin kuljetuksia kuin itse kilpailutilannettakaan. Ainoastaan hermoileva ratsastaja saa tamman tolaltaan, mutta onneksi Liljan kanssa kisauraa luova Mikko on aina varsin kylmäpäinen kaveri.

Suku

i. Valiant Elven Elite -	ii. Valiant Muskmelon Monarchy	iii. Elmlock's Cosmus
		iie. Tangerine Dynasty
	ie. Valiant Elven Bluebell	iei. Steinmetz
		iee. VIR MVA Ch End of Summer KTK-II
e. Valiant Tarantula -	ei. Valiant Candycorn	eii. Yet Not Candyday
		eie. Pearlescent Bit
	ee. Ce's Roswitha YLA2, KERJ-I	eei. Wotan Raw YLA1, ERJ-I, KERJ-I
		eee. No Idea YLA2, ERJ-I, KERJ-II

Isälinja: Valiant Elven Elite - Valiant Muskmelon Monarchy - Elmlock's Cosmus
Emälinja: Valiant Tarantula - Ce's Roswitha - No Idea

Kilpailutulokset

Lilja kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet tamman VRL-profiilista.

Päiväkirja ja valmennukset

4.2.2017 Voikko tamma myytävänä

Olin tullut tekemään aamutallia jo kuuden aikaan, kaverina minulla oli kaksi viikonloppuapulaista. Suuri osa tallin vakiohenkilökunnasta oli palannut vasta eilen myöhäisillasta kisamatkalta, joten näiden odotti tulevan töihin vasta puolenpäivän jälkeen, vapaapäiväänsä tänään viettäviä toki lukuunottamatta. Minulle tuli yllätyksenä, kun jo ennen seitsemää Mikko tuli tallille hätäisen näköisenä. Tämä oli kuulema etsinyt minua eilen kissojen ja koirien kanssa palattuaan tallille, mutta minä olin jo lähtenyt kotiin. Minä ihmettelin, että mikä nyt oli hätänä, kun mies tyrkkäsi käteeni aukeaman eräästä Länsi-Suomalaisesta hevosalan tiedotuslehdestä. Aivan sivun alalaidassa oli kuva ruipelosta, voikosta tammasta. "Tämä hevonen. Minun on pakko saada se", Mikko sanoi hätäisenä, ja minä katsoin tuon voikon pientä, sumeaa kuvaa. "Tuohan on ihan loppuunkulutettu vanha luuska, et sinä tuollaista halua", sanoin tälle ja tartuin täysiin kottikärryihin, jotka oli kuskattava lantalalle. Mies seurasi minua kuin hai laivaa, kaivaen puhelimestaan jotain.

"No mutta kun se ei ole mikä tahansa tamma", Mikko sanoi hermostuneena, ja pakotti minut pysähtymään kottikärryineni. "Katso nyt", tämä sanoi ja tyrkkäsi käsiini puhelimensa, jossa oli sähköposti auki. "Laitoin sinne eilen sähköpostia, ja sain vastauksena tarkempia tietoja tammasta. Se on Lilja", Mikko jatkoi ja katsoi minua nyt surkeana. Minä katsoin viestiä, ja totta tosiaan se oli Lilja, minun oma entisen tallini aikainen kasvatti, vasta kuusivuotias mutta noin huonossa kunnossa. Minä menin lukkoon, sillä en tiennyt oliko Mikko enemmän vihainen vai surullinen. Ei tämä koskaan minulle ollut pahapäinen, mutta voin kuvitella että miestä oli todella sattunut kun olin mennyt aikanaan myymään Liljan tämän nenän edestä. Olihan Mikko hoitanut ja kouluttanut tuota voikkotammaa lähes yksin varsa-ajoista lähtien, ja minä olin mennyt myymään sen vain koska tallin hevosmäärä oli käynyt stressaavan suureksi. "Ehkä minun pitää edes yrittää pelastaa tamma", sanoin Mikolle alakuloisesti, ja jatkoin hitaasti matkaani lantalaa kohti kottikärryineni.

Mies seurasi minua aina lantalalle asti, jossa tyhjensin kärryt, ja käännyin sitten takaisin tallia kohti. "Jos nyt otat sinne yhteyttä, ja hoidat kaikki hommat ostoon liittyen, niin minä otan sen tamman. Minä maksan itse tamman sekä sen kaikki eläinlääkärikulut, mutta sinä hoidat sen vaikka se teettäisikin ylimääräisiä työtunteja", sanoin Mikolle, ja tämä näytti iloisemmalta kuin oli koskaan ollut. Oikeastaan minulle tuli hyvä mieli nähdä Mikko noin pirteänä, olihan mies vuosien saatossa muuttunut työntekijästä hyväksi ystäväkseni. Oikeastaan Liljan ostaminen tuntui vähimmältä mitä pystyin tekemään, näkihän Mikosta selvästi kuinka kiintynyt tämä oli ollut tuohon voikkotammaan. Tämä tulisi ehkä olemaan ensimmäinen hevoskauppa, jonka hoidan tunteilla järjen sijaan. Toki mistähän sitä tietäisi, millainen tulevaisuus Liljalla olisi vielä edessä kun ikääkin oli vasta niin vähän ja nuorempana tamma oli kuitenkin ollut mitä lupaavin kilpahevonen.