Joyance

Socorro

Socorro
VH15-011-0145
hannoverinhevonen, ori
s.24.11.2014 16v

170cm, punarautias
koulupainote, GP/90cm

tuonut Taciturn
omistaa VRL-12909

KTK-II, KRJ-II
KTK-II palkittu 20.07.2016
18 + 17 + 21 + 17 = 73p.

KRJ-II palkittu 15.06.2018
9 + 40 + 20 + 11 + 15 = 95 p.

Luonne

Matkallani Etelä-Suomeen maaliskuussa 2015 satuin törmäämään erääseen tuontitalliin, joka oli pienoisen tiedustelun myötä osoittautunut lupaavaksi paikaksi sikäli mikäli oli etsimässä huipputason kouluhevosta. Matkani tarkoitus ei ollut vierailla kyseisellä tallilla, mutta kun se sattui juuri sopivasti olemaan lähellä päämäärääni, ei pieni sivuhyppy matkareitissä tuntunut kovin vaivalloiselta. No, se puolen tunnin suunniteltu vierailu Wahlgrenien tuontitallilla venyikin koko päivän mittaiseksi, ja mukanani ollut tallimestarimme alkoikin jo kasvattaa sukuelintä otsaansa joutuessaan palelemaan ulkona hevostarhoilla sen sijaan että olisimme jo olleet ruokailemassa hotellin ravintolassa ja siemailemassa viiniä. Tallille oli vasta tullut Saksasta aimo läjä hannoverinhevosia, joten innoissani kiertelin tallialuetta ja tutkailin joka ikistä hevosta harkiten ja ajan kanssa. Olihan siellä vaikka mitä ihanuutta, kuten eräs suuri musta ori, ja kaunis suurimerkkinen ruunikkotamma. Tarkoitus ei tällä meidän reissullamme olisi edes ollut ostaa hevosia, vaan mennä miniloman merkeissä Helsinkiin katsomaan erään varustesarjan uuden malliston esittelyä. Siitä huolimatta minä kaikki hevoset tutkailtuani tahdoin välttämättä pistää pakettiin komean, toffeenvärisen orin, joka oltiin nimetty Socorroksi. Niin sitten täytimme kauppakirjat vielä samana iltana, ja melko hintavaksi todettu ori luvattiin kyyditä meille Pohjois-Savoon heti huhtikuun alussa.

Luonteeltaan Roi on erittäin miellyttävä, ja vaikka erittäin orimainen ori onkin, ei se koskaan hypi ihmisten silmille. Muiden hevosten kanssa (lähinnä orien) Roilla on yleensä ollut sopeutumisongelmia, sillä erittäin vahvatahtoisena raudikolla on tapana alkaa kinastella aina tilaisuuden tullen johtajaorin asemasta. Turpiinsa Roi on saanut useammin kuin kerran, mutta ei se osaa luovuttaa. Hölmöhän Roi on mitä tulee muutenkin periksiantamattomuuteen, ja arkisissa asioissa se mielellään vähän vänkäisi vastaan jos asiat ei mene juuri niin kuin herra itse haluaa. Tämä ilmenee lähinnä pysähtelynä kesken talutuksen ("Miksi me tuonne mennään. Eikö mielummin käytäisi katsomassa noita kivoja tammoja?") ynnä muuna pienenä vastaanhangoitteluna. Yleisesti Roi on ihan kiva hoidettava, ja kaikenlaiset hoitotoimenpiteet sen kanssa sujuvat mallikkaasti. Varusteet saa laittaa ilman mitään mutkia, ja kengittäjä ja eläinlääkärikin saavat hoitaa hommansa helposti ja nopeasti.

Ratsuna Roi on reipas ja miellyttämisenhaluinen. Sillä ei ole tapana vastustaa ratsastajan antamia apuja. Raudikko on kuitenkin melko kova niin suusta kuin kyljistäkin, joten avut on annettava kunnolla ja selkeästi, jotta ne menevät perille. Roi loistaa parheiten kouluradoilla, esteitä se ei juurikaan osaa hypätä, ei sillä ettäkö orilla muutenkaan riittäisi mielenkiinto esteisiin. Kisaratsuna Roi on ihan oma itsensä, se harvemmin stressaa eikä hermoileva ratsastajakaan saa sen mieltä kovin helposti järkkymään. Traileriin ori kulkee nätisti, vaikka silloin tällöin vähän aristeleekin koppiin menoa. Pitkät kisamatkat tuntuvatkin väsyttävän Roita melkoisesti, mutta yleensä ori on palautunut melko nopeasti entiselleen. Kisauran ohella Roin kanssa ollaan touhuttu muutenkin melko monipuolisesti, ja esimerkiksi kesäisin ori on tykännyt suuresti uimaan pääsystä. Kaiken kaikkiaan raudikko on ollut mietä hienoin hevonen, jonka kanssa on ollut aina ilo työskennellä.

Suku

i. Stratford
hann, 171cm, prt, evm
ii. Seminole
hann, 169cm, prt, evm
iii. tuntematon
iie. tuntematon
ie. Vega
hann, 172cm, prn, evm
iei. tuntematon
iee. tuntematon
e. Three Rivers
hann, 168cm, m, evm
ei. Teague
hann, 168cm, mrn, evm
eii. tuntematon
eie. tuntematon
ee. Mineola
hann, 170cm, m, evm
eei. tuntematon
eee. tuntematon

Isälinja: evm
Emälinja: evm

[Näytä sukuselvitys]

Jälkeläiset

04.09.2015 hann.t. Valiant Sabine e.Käthe
30.10.2015 fwb-o. White Nightingale e.Dreamscape FIN
23.11.2015 fwb-o. Valiant Sheridon e.September's Symphony
24.09.2017 hann-o. Spellbound Joy e.Clementine
00.00.0000 rotu-skp. Nimi e.Nimi

Kilpailutulokset

Roi kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet orin VRL-profiilista.

Näyttelytulokset

07.02.2016 Satulinna, irtoSert (Päätuomari: vaapu.)

Päiväkirja ja valmennukset

27.3.2018 Kevyttä käyntityöskentelyä, kirjoittanut omistaja

Aikaa sitten kisaeläköitynyt Roi-herra on saanut nauttia lähinnä meidän ori-ihmisenä tunnetun tallimestarin huomiosta, vaikka itsekin olen raudikkoa vähintään pari kertaa viikossa liikuttanut taikka muuten hoitanut. Tuon vähän korkeampisäkäisen orin selkään on aina yhtä vaikea kavuta kun itse on näin lyhyt, mutta siitäkin huolimatta olin tänään vakaasti päättänyt ratsastaa ilman satulaa. Pakkasta oli ollut meilläpäin jo useamman viikon ajan, joten lämmin hevosen selkä tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta takapuolen alla kuin satula, vaikka korkealla jouduinkin keikkumaan. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut tänään tehdä muuta kuin pistää tähän raudikkopappaan vähän virettä, joten mitään kovin rankkaa treeniä meillä ei edes ollut luvassa.

Roi on aina tykännyt ihmisen huomiosta, joten sen sai harjailla ja suitsittaa kuntoon ilman minkäänlaisia suurempia ongelmia. Päätään se toki meinasi nostella korkeuksiin, luultavasti vain saadakseen niitä "hyvä poika" -rapsutuksia kaulalleen kun sitten lopulta antaa periksi. Karsinastaan ori lähti kävelemään kiltisti perässäni, vaikka jäikin vilkuilemaan kovasti taakseen. Karsinassa olisi varmasti ollut niin mukavaa nuokkua vaikka koko päivä, Roi kun on aina ollut reippaudestaan huolimatta mahdollisimman mukavuudenhaluinen nautiskelija.

Talutin orin meidän pienemmän ratsastuskentän laidalle. Lunta oli tullut edellisviikolla runsaasti, ja kukaan ei ollut käyttänyt kenttää sen jälkeen. Otin Roin aidan viereen, kiipesin itse aidalle ja ujuttauduin siitä orin selkään. Ohjasin tämän sitten kentälle. Lumi pöllysi Roin jalkojen alla, ja pari kierrosta kentänlaitaa kierrettyämme alkoi edessä näkyä selkeä ura jota pitkin kulkea. Annoin orin kävellä ihan kaikessa rauhassa vielä muutaman kierroksen, ja aloin sitten ohjailla sitä niin ympyröille kuin volteillekin. Paksu kinos ei tuottanut vahvalle puoliveriselle kovinkaan paljon vastusta, mutta ainakin hyvää se teki orin joutuessa nostamaan jalkojaan enemmän kävellessään.

Käveltyämme enemmänkin kuin tarpeeksi, nostatin ravin. Roi kulki siististi alla, ja minä pompin selässä kuin perunasäkki. En ollut muistanutkaan, kuinka pomppuisat askeleet Roilla pystyikään olemaan. Muutaman kierroksen ravailtuamme hidastinkin orin vauhtia, ja jatkoimme ihan käyntityöskentelyä. Teimme niin paljon kaikenlaisia kuvioita, että lopetellessamme kenttä näytti siltä kuin siellä olisi rymistellyt kokonainen hevosrykmentti. Liikutuksen kevyestä luonteesta huolimatta Roi näytti jo vähän hengästyneeltä, olihan tuo meidän kenttä tällä hetkellä vähän raskas alusta kävelläkin.

Kun pysäytin Roin kentän keskelle ja hyppäsin alas selästä, kaaduin persauksilleni unohtaessani miten korkea matka alas oli. Jalkoihini sattui, mutta hetken siinä istuskeltuani nousin ylös ja aloin talittaa oria takaisin talliin. Pikku muksahdushan tuo oli, ensi kerralla taitaisin kuitenkin suosiolla laittaa satulan vaikka noin muuten Roi olikin mitä miellyttävin ratsastaa.

15.8.2015 Kisoihin valmistelua

Roi on ori joka pitää huomiosta. Kisoihin valmistautuminen onkin siitä niin kovin mukavaa ajanvietettä, kun saa olla puunattavana jopa useita tunteja. Tänään illalla meillä olikin kunnon pesuhetki, kun Roi oli tarhailun jäljiltä kauhean mutainen, ja huomenna olisi tärkeät koulukisat tiedossa. Ori suorastaan nautti, kun valutin lämmintä vettä sen selälle. Ei se ehkä pesusta niinkään tykännyt, vaan huomiosta jota se omistajaltaan sai. Roi kun on aina ihan mahdottoman huomionhakuinen, oli kyseessä sitten ihmiset tai toiset hevoset. Pesin Roin läpikotaisin, ja annoin sen sitten kuivatella jonkin aikaa. Pesun jälkeen vuorossa olikin harjan ja hännän siistiminen. Roi ei aina oikein suhtaudu hyvin niskassa napsuviin saksiin, mutta onneksi se on vähä vähältä oppinut luottamaan siihen ettei omistaja ole aikeissa leikata sen korvia pois. Harjan leikkuu kävikin erittäin siististi, huomenna aamulla se pitäisi vielä letittää, en nimittäin luottanut siihen että ori ei saisi kampaustaan yön aikana räjähtäneen näköiseksi. Häntää lyhensin vahingossa hieman liikaa, mutta äkkiäkös se kasvaa takaisin. Harjasin häntäjouhet vielä kunnolla auki. Kyllähän Roi alkoi taas jo näyttää siltä uljaalta kouluorilta jollaisesta olin joskus lapsena voinut vain haaveilla. Ori itsekin näytti tyytyväiseltä muodonmuutokseensa, kyllähän tuo tiesi miten komea ja uljas oli, jopa sen mudan peittämän kuorenkin alla. Vein Roin lopuksi vielä karsinaansa loimitettuna. Nähtäväksi jää, kuinka siistinä sen aamulla löydän.

Tämä on virtuaalitalli | virtuaalihevonen. Sivuilla olevalla materiaalilla ei ole mitään tekemistä kuvissa esiintyvien eläinten kanssa.
Kaikki materiaali © Taciturn VRL-12909 ellei toisin mainita.
Otsikkokuva © Klosterhof Medingen, muiden kuvien copyt näet pitämällä hiirtä kuvan päällä.
Päivitetty viimeksi 19.12.2017