4.7.2017 Suru on osa elämää

Tänään sain kuulla suru-uutisen entiseltä työntekijältämme Marialta, jolle olin aikanaan myynyt Evitan Chinatown-varsan. Tamma oli päässyt karkuun laitumelta ja joutunut onnettomuuteen, kohtalokkain seurauksin. Pienellä kylällä ei ollut kovinkaan paljon liikennettä, mutta juuri silloin kun Chinatown oli juossut tielle, oli auto törmännyt siihen kovassa vauhdissa. Tamman jalka oli murtunut useasta kohtaa niin pahasti, ettei sille ollut enää mitään tehtävissä. Vasta kisauraansa lopetteleva, tumma nuorukainen jouduttiinkin lopettamaan samana päivänä. Jälkeensä se ei suunnitelmista huolimatta ennättänyt jättää yhden yhtä varsaa.

Eevin varsoista enää kaksi oli tällä hetkellä elossa, mutta toivottavasti tällekin iäkkäämmälle ladylle ehdittäisiin vielä muutama jälkeläinen teettää. Varsinkin, kun tällaisia pahemman luokan onnettomuuksia sattuu, ei voi koskaan tietää milloin ne osuvat omalle kohdalle. Sille olikin selvä syy, miksi tänään syynäsin kaikki laitumet ja tarhat läpikotaisin, katsoen ettei yksikään hevosista pääsisi karkuun. Harmiksi kun Chinatown ei ollut ensimmäinen hyvin tuntemani hevonen, jolle laitumelta karkaaminen oli osoittautunut kohtalokkaaksi.

4.12.2016 Joulu tuli aikaisin

Kliseisesti voin sanoa joulun tulleen aikaisin, sillä Eevi synnytti tänään maailman kauneimman, sinisilmäisen ruunikkovarsan oristamme Warrior's Blade Joysta. Varsa on sukupuoleltaan tamma, ja ollut alusta asti hyvin reipas ja utelias tapaus. Koska isäori on vielä melko nuori, ei sillä ole ennestään ollenkaan kunnollista jälkeläisnäyttöä. Kova suku kuitenkin puhukoon puolestaan, joten odotamme tältä tammavarsalta tulevaisuudessa paljoa. Eevi vaikutti melko leppoisalta varsansa suhteen, onhan kyseessä tietysti jo vanhempi ja kokenut emätamma. Kauhulla kuitenkin odotamme, periyttääkö tämä varsalleen ilkeämmänpuoleista luonnettaan.

Eläinlääkäri tarkasti sekä tamman että varsan myöhään illalla, ja totesi molempien voivan erittäin hyvin. Eevikään ei tuntunut olleen kovin rasittunut varsomisesta, ja osasikin jo pelotella vähän karsinaan tunkeutuvaa eläinlääkäriä hammaskalustoineen. Pikkuinen varsa vain katseli, mitä se äiti nyt oikein riehuu, toivottavasti se ei vaan tulisi koskaan ottamaan tuosta mallia vaikka sehän nyt on selvä että kaikki tammat ovat vähän tarkkoja jälkikasvustaan. Onhan meillä onneksi osaava henkilökunta, joka kyllä osaa kouluttaa hevosen kuin hevosen lähtökohdista riippumatta. Sinänsä meillä ei siis ole huolta tuon Echatere Joyksi lopulta nimetyn pikkutamman suhteen. Oli luonne lopulta millainen tahansa, tulisi tästä varmasti se minun suosikkihevoseni niin sukunsa kuin ulkonäkönsäkin ansiosta.

26.9.2016 Matka Joyanceen

Vaikka Joyance onkin ollut toiminnassa jo muutaman kuukauden, ei kaikkia hevosia olla vieläkään saatu kuljetettua uuteen talliin. Osa niistä onkin saanut jäädä nauttimaan Luovinjoen kartanon vehreistä laidunmaista vähän pidemmäksi aikaa, ja esimerkiksi tänään meille saapunut Eevi on pulskistunut melkoisesti tässä ajassa. Tammalla olisikin nyt edessä oikea tehotreeniputki, vaikka kisaura ollaankin jo saatu aikoja sitten siististi pakettiin. Onhan hyvän jalostustamman oltava kovakuntoinen jottei varsajuttujen kanssa tule mitään ongelmia. Ylipaino nyt ainakin pitäisi siis Eeviltä karsia pois, siinä missä monelta muultakin meidän vähän kauemmin aikaa levänneeltä hevoselta. Kunhan tässä saadaan arki rullaamaan, ja tamma totutettua uuteen kotiinsa, niin eiköhän me päästä tavoitteisiimme jo joulun tienoihin mennessä.

Onneksi Eevi näyttää olevan melko sopeutuvaista sorttia, ja auttaahan toki vanhat hevostuttavuudet asiaa. Toivon mukaan päästäänkin jo huomenna vähintään juoksuttamaan sitä, tänään kun pitkä matka tuntuu vielä sellaisena rasitteena jaloissa että parempi pistää vaan levoksi. Vaikka minun onkin pakko myöntää, etten Eevin nokkavasta luonteesta juuri perusta, niin silti minä odotan tältä tammalta paljon. Onhan se kuitenkin jollain tapaa yksi minun suosikkihevosistani: hyväsukuinen, nätti kuin mikä, ja ihan huippuhyvä periyttäjä. Ja onhan se tietysti minun ensimmäinen ostokseni meidän entisestä, Valiantin aikaisesta yhteistyötallista Royal Gearista.

11.6.2015 Nirppanokkainen jääräpää, (kirjoittanut tallityttö Ella, entisessä kodissa)

Voi että Eevi sitten osaa olla hankala. En ollut uskoa Tacin sanoja todeksi, kun hän käski minun pestä Eevi ennen huomisia kisoja. Tamma oli piehtaroinut tarhassaan, ja Suomen kesän ollessa niin hemmetin sateinen oli se täynnä mutaa. Eevi siis oli ruskean kerroksen kuorruttama sisälle tullessaan. Taci oli taluttanut sen suoraan pesupaikalle, mutta koska hän ei kuulema tahtonut olla tekemisissä tuon nirppanokan kanssa, jouduin minä sitten pesuhommiin. Luulin koko homman sujuvan hyvin kunhan vain uskoisin niin ja näyttäisin tammalle kaapin paikan jo heti alkuun. No eihän siinä todellakaan käynyt niin: heti ensi alkuun Eevi nyhtäisi pesuletkun kädestäni ja omat vaatteeni kastuivat. Nostaessani letkua maasta, tyrkkäsi tamma minua takamukselle turvallaan, ja siinä sitten makasin märällä lattialla vaatteet likomärkinä Eevin päästäen erittäin ilkeän kuuloista ininää. Tamma selvästi nauroi minulle! No, pesu jatkui siitä sitten vähän paremmin. Koko oikea kylki oli jo kasteltu läpikotaisin, ja enin muta oltiin saatu siitä pois. Peräpään kohdalle tullessani Eevi siirsi takapäätään äkkinäisesti minua päin, ja säikähdyksessäni sihtasin vesiletkun pään itseäni päin. Taas alkoi se inhottava ininä. Katsoin tammaa murhaavasti, ja tämä katsoi minua takaisin kiiltävillä silmillään, kiltin näköisenä kuin enkeli. Melkein osasin kuvitella hohtavan sädekehän tuon pirulaisen pään päällä. Loppupesu sujui yllätyksekseni ihan hyvin, ilmeisesti Eevin ilkeilykiintiö oli tältä päivältä täynnä. Erikoisinta oli, että tammaa huuhdellessani ja tämän jälkeen loimittaessa tuo puhalteli nätisti minun naamalleni ja hörisi rauhallisesti. Ehkä se pyyteli anteeksi, tai sitten suunnitteli kokeilevansa hampaillaan miltä naamani tuntuu. Joka tapauksessa käytöksessä oli tapahtunut tuon pesuhetken aikana erittäin suuri muutos, ja alkukamppailuista huolimatta tuntui Eevin pesu loppuunsa ihan kivalta jutulta. Lopun puunauksen huomisia kisoja varten jättäisin kyllä suosiolla jollekin muulle, sillä en usko että Eevi kehtaa enää huomenna esittää kilttiä.

15.7.2014 Uuteen kotiin, (entisessä kodissa)

Tänään meille tuli suoraan Hollannista suloinen puoliveritamma Evita RGE. Tamma vaikuttaa melko omanarvonsa tuntevalta, ja heti ensivaikutelma näytti että tästä taitaa tulla yhden ihmisen hevonen. Se kun tuntui manaavan kaikki lähestyvät ihmiset hiiteen lukkuunottamatta minua ja tallimestariamme jonka kanssa kävimme jo aiemmin tutustumassa tammaan. Noh, sen näkee sitten kun Eeviin päästään tekemään vähän enemmän tuttavuutta. Muiden hevosten kanssa se näyttää jo nyt tulevan hyvin juttuun, hörisikin innoissaan kun näki laiduntavat tammat. Pari viikkoa Eevi kuitenkin pidetään karanteenissa ja päästetään sitten joukkoon kunhan ollaan varmistettu kaiken olevan kunnossa.