14.5.2017 Varsahaaveilua

Kiima-aikaan tammat tuntuvat olevan melko arvaamattomia, ja aivan uskomattoman räjähdysherkkiä. Ihme kyllä meidän Miina ei vielä tämän kiiman aikana ollut tuntunut mitenkään herkältä tapaukselta. Tamma onkin ollut nyt todella rauhallinen, ja miellyttävä käsitellä. Olemmekin saaneet niin hoitaa kuin liikuttaakin erittäin hyvin toimivaa tammaa, jota ei voisi uskoa samaksi mikä meillä oli vielä puoli vuotta sitten. Tiedä nyt mikä tuohon on mennyt, mutta ainakin varsahaaveiden toteenpano ei tuntunut tänään niin riskialttiilta kuin aikaisemmin.

Olimme yhteistuumin Pekan kanssa valinneet Miinalle yhden yön seuralaiseksi oman orimme Best of the Best Flow:n, joka oli jo menestyksekkään kisauran päätteeksi siirtynyt jalostuskäyttöön, saamatta vielä yhden yhtä varsaa sopivien tammaehdokkaiden puutteen vuoksi. Varsan tulevaisuus oli suunniteltu jo ennen orin valintaa: tamma jäisi meille, ori myytäisiin. Syynä se, että meillä oli jo kotona Miinasta yksi orivarsa.

Astutus suoritettiin luonnollisesti, ja kuuleman mukaan se meni hyvin. Itse en tapahtumia todistanut, vaan annoin henkilökunnan oman eläinlääkärimme avustuksella katsoa, että kaikki sujuisi hyvin. Jos nyt ensimmäinen astutus onnistui niin kuin pitää, on meillä jo kesäkuussa yksi uusi pikkuvarsa maailmaa ihmettelemässä. Vaikka kuinka monen varsan syntymää olen päässyt todistamaan, niistä huolehtinut ja antanut oikeat eväät maailmalle lähtöön, on tamman kantoaika aina yhtä jännittävää ja tuskallisen pitkää odotusta. Perhosethan ne vatsanpohjassani tänäänkin lentelivät, varsinkin kun juuri tästä varsasta jos jostain voisi odottaa varmaa menestyjää.

3.5.2017 Kuinka Miina sopeutui Joyanceen

Jos minä jotain Valiantin maahanajosta pelastin, oli se hevoset ja henkilökunta. Kartano tiloineen myytiin, yritys kirjattiin lopettaneeksi, ja pian uudella toiminimellä aloittanut pieni talliprojekti vähän etelämmässä pääsi jaloilleen. Lopulta tajusin, että Joyanceksi ristitty talli muistutti minua hyvin paljon edeltäjästään, huomattava ero oli kuitenkin se, kuinka asiat tuntuivat toimivan paljon paremmin ja harkitummin. Tulevaisuus näyttikin siis erittäin valoisalta toisin kuin Valiantin viimehenkäysten aikoihin.

Tallimestarimme - se ainoa henkilö johon Miina saattoi luottaa - oli sattuneista syistä saanut kengänkuvan takamukseensa, ja olinkin jo kahden vaiheilla pistääkö tamma kuoppaan vai jatkaako sen kanssa, yrittäen nousta sieltä syvästä kuopasta mihin oltiin kaikin puolin ajauduttu. Ilman luottoihmistään Miina oli hukassa, niin minäkin. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin, kun suunnitelmat Joyancesta alkoivat vaikuttaa yhä todellisemmilta, ja tallimestarin paikalle saatiin palkollisenani jo hyvän aikaa ollut Pekka, jota tosin sai maanitella melkoisesti että tämä siihen hommaan ryhtyisi.

Miinan minä tahdoin joka tapauksessa pitää, sillä vaikka tamma ihan mahdoton olikin, oli sillä jo allaan hyvä kisaura, ja enää sen tarvitsisi olla jalostuskäytössä, mahdolliset laatuarvostelut tähtäimenään. Tuo kimo tamma ei tainnut arvatakaan, mitä sen suhteen oli tarkoitus tehdä. Uuteen kotiin sopeutuminen ottikin siltä aikansa, ja vaikka tutut ihmiset sitä ympäröivätkin, oli se Joyancen alkuaikoina tavallista hankalampi (joo, kyllä se vanha hevonen vielä uusia kujeita osaa vaikka luulisi ettei tämän tapauksen kapasiteetti voisi enää millään riittää aiheuttamaan enempää harmaita hiuksia kanssaeläjille...)

Tähän päivään mennessä Miina on onneksi jo vähän rauhoittunut, ei se jaksa sillä tavalla ilkeillä ja näyttääpä se joskus jopa ihan iloiseltakin. Pitkä matka ollaan tämän tamman kanssa kuljettu, ja vielä pidempi on matkamme tulevaisuudessa. Tällä hetkellä keskitytään varsasuunnitelmiin. Niin, jospa mellä jo tänä kesänä olisi Joyancessa yksi Pikku-Miina...

28.6.2015 Uusi varsa talliin (entisessä kodissa)

Tänään Charmeine varsoi ensimmäisen kotiin jäävän varsansa, joka oli Pierren komeasta orista Drummin Harleysta. Varsa syntyi orina, ja isänsä tavoin nimesimme sen D-kirjaimella alkavaksi. Koska varsinaisia nimiehdotuksia emme koko Charmeinen raskauden ajan olleet kehitelleet, keksimme varsalle nyt vain pikaisesti nimeksi Draco. Se tuntui sopivan tuolle ruunikolle pikkuherralle hyvin, joten virallisesti sen papereihin nimeksi taitaakin kokonaisuudessaan tulla Valiant Draco. Terhakka varsa pomppasi suorastaan vauhdilla ylös melko pian synnytyksen jälkeen. Huterilla koivillaan se kuitenkin horjahteli melkoisesti, ja kaatuikin nurin karsinan pahnoille useaan otteeseen, ennen kuin vihdoin löysi emän nisälle. Charmeine näytti ottavan varsansa vastaan hyvin, ja imetyksen kanssa ei näyttänyt olevan ongelmia. Tuo meidän tulta ja tappuraa tavallisesti oleva kimotamma ei ihme kyllä ollut yhtään äkäinen varsastaan, ja se antoikin meidän eläinlääkärin tutkia pienokaisensa kaikessa rauhassa. Sekä emä että varsa voivatkin kuulema hyvin: varsa oli erittäin elinvoimainen, emän lauhkeus taas saattoi kuulema johtua vain varsomisen jälkeisestä uupumuksesta. Vähän se jännityttääkin, kuinka äkeä tuosta meidän tammasta oikein tulee kunhan saadaan laskettua se laitumelle muiden varsoneiden tammojen ja niiden kesävauveleiden sekaan. Charmeine ja Draco saivat jäädä rauhaan pian eläinlääkärin tehtyä hommansa, pikkuinen varsa katseli uteliaana porukoiden hälvetessä karsinansa ympäriltä. Se ei selvästikään arastellut ihmistä, vaikka emä vähän luimistelikin näille heti kun sai vähänkään puhtia. Toivottavasti varsasta tulisi nyt hyväluontoinen, orikin kun vielä on. Pahaluontoinen emä kun voi tehdä kauheuksia viattoman pikku varsan käyttäytymiselle...