Joyance

Clementine

Clementine
VH15-011-0330
hannoverinhevonen, tamma
s.2.12.2014 13v

164cm, punarautias
koulupainote, Inter II/80cm

tuonut Taciturn
omistaa VRL-12909

ei meriittejä

Luonne

Joyanceen tullessaan Clementine oli jo kilpailunsa käynyt, elämää nähnyt tamma, jonka oli tarkoitus toimia kantahevosena meidän kouluhevossuvuissamme. Ikä oli jo tasoittanut raudikon luonnetta, onneksi. Tamma kun oli ollut melkoinen epeli nuoruusvuosinaan. Taitoja siltä ei puuttunut, ja älliäkin oli päässä jopa liikaa ratsastajan eduksi. Clementine onkin kaiken kaikkiaan laadukas ja erittäin menestynyt, entinen koulukonkari: juuri sellainen, jonka varsojen näkee mielellään kasvavan meillä Joyancessa, odottaen hartaasti mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan.

Luonteeltaan Clementine on mitä kiltein ja ystävällisin, ja mitä enemmän sille tulee ikää, sen paremmaksi sen käytöskin vain käy. Meille tullessaan tuossa jo kisauransa lopettaneessa tammassa tuntui olevan puhtia kuin ruutitynnyrissä, ja yhteisen sävelen löytäminen otti oman aikansa niin hevosen kuin omistajansakin ollessa yhtä kovapäisiä. Pohjimmiltaan Clementine on kuitenkin aina ollut melko miellyttämisenhaluinen, ja lähinnä hoitajan/ratsastajan kyseenalaistaminen on johtanut napit vastakkain -tilanteisiin. Tamma tykkää rutiineista, eikä mielellään kokeilisi mitään uutta. Uudet tilanteet ovat niin kovin jännittäviä, ja yleensä niin rohkeasta tammasta löytyykin silloin myös se vähän ujompi puoli.

Ratsuna Clementine on todella mukava, siltä löytyy oma moottori ja ratsastajan ei todellakaan tarvitse patistella tammaa jotta tämä toimisi. Clementine ei ole mikään herkkä ratsastettava, vaan vaatii selkeät avut. Tamma kyllä osaa tehdä vaikka ja mitä, ja kulkee alla todella siististi. Kunhan ratsastaja kertoo, mitä pitää tehdä, antaa raudikko kyllä parhaansa. Clementinella on luonnostaan melko korkeat ja matkaavoittavat liikkeet, ja se suorastaan tykkää näyttää muille kuinka upeita sitä nyt ollaankaan. Vähän turhan kovakylkisenä tammaa saattaa olla vaikea ohjailla, jos ei ole tarpeeksi selkeä apujen suhteen. Raudikko kyllä tottelee, kunhan avut vain saa perille asti. Kisaratsuna Clementine on ollut todella rautahermoinen tapaus (tai ainakin mitä olen kuullut, itse kun en sillä ole kisannut). Kuljetustenkaan suhteen ei ole ainakaan meilläoloaikana ollut yhtään ongelmia, kaikin puolin kelpo tamma siis kyseessä.

Suku

i. Clemens
hann, 168cm, tprt, evm
ii. Conrad
hann, 166cm, mrn, evm
iii. tuntematon
iie. tuntematon
ie. Emilie
hann, 162cm, vrt, evm
iei. tuntematon
iee. tuntematon
e. Gertrud
hann, 165cm, prt, evm
ei. Gerold
hann, 164cm, prn, evm
eii. tuntematon
eie. tuntematon
ee. Ariane
hann, 160cm, trt, evm
eei. tuntematon
eee. tuntematon

Isälinja: evm
Emälinja: evm

[Näytä sukuselvitys]

Jälkeläiset

20.05.2017 kwpn-t. Cupcake Joy i.Schwarz 'D Gold
24.09.2017 hann-o. Spellbound Joy i.Socorro
16.05.2018 hann-o. Arctus Joy i.Akthar
00.00.0000 rotu-skp. Nimi i.Nimi

Kilpailutulokset

Clementine kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet tamman VRL-profiilista.

Päiväkirja ja valmennukset

10.9.2018 Aloittelijan oppaana

En ollut kovin luottavainen siskoni Miran ratsastustaitoihin. Tämä oli muuttanut luokseni alkukesästä, ja puuhasteli päivittäin tallilla, autellen milloin missäkin pikkuhommissa. Miralla ei ollut ollut juurikaan ratsastuskokemusta ennen luokseni muuttoa, vaikka nainen kyllä oli erittäin kiinnostunut ratsastusharrastuksesta. Olin antanut hänen liikuttaa epäsäännöllisesti meidän vanhempia hevosia, varsinkin niitä jotka olivat sieltä rauhallisimmasta päästä. Mira oli lopultakin tyytynyt siihen, ettei pääsisi kuumakalle estetammani Starlan selkään ainakaan ennen kuin oppisi kunnolla ratsastamaan, ja ehkä sen takia olikin aina innokkaana oppimassa uutta. Tänään Mira pääsi ensimmäistä kertaa Clementinen selkään, ja oli huomattavasti ylpeä siitä. Raudikko oli parhaimpia koulutammojani, ja tällä hetkellä jo kisaeläkkeellä. Leppoisa tammamamma oli omasta mielestäni juuri sopiva ratsu Miralle, olihan se kuitenkin melko kovakylkinen ja -suinen, joten aloittelevan ratsastajan välillä turhan kovatkin avut menivät sille perille jopa paremmin kuin sellaiset normaalit, herkät ja huomaamattomat mitä itse käytin kouluhevosten kanssa.

Mira sai itse laittaa Clementinen kuntoon ennen ratsastusta, itse nojailin karsinan oveen ja neuvoin kuinka tamman kanssa tulisi toimia. Clementine oli totta tosiaan melko kova ratsastettava: sille piti antaa selkeät avut, ja sen askeleet eivät olleet sieltä mukavimmasta päästä. Näyttävähän tamma oli, mutta helppoudessaankin joskus melko sietämätön ratsastettava. Varustettuaan raudikon Mira talutti sen ulkokentälle, ja minä seurasin perässä auttaakseni selkäännousussa. Mira sai ratsastaa tänään melko itsenäisesti, mutta jäin kuitenkin kentän reunalle neuvomaan kuinka siskoni saisi parannettua ratsastustaan. Ote hänellä oli selvästi parantunut kesästä, ja kehityskin oli ollut nopeampaa kuin keskivertoaloittelijalla. Syynähän toki oli se, että Mira pääsi useampaan kertaan viikossa ratsastamaan entisillä kovan tason kisahevosilla, ja opetuskin tuli ammattilaisilta lähes kädestä pitäen. Salaa mielessäni toivoinkin, että Miran innostus jatkuisi, ja tästä tulisi aikanaan minulle työntekijä, ehkä jopa liikekumppani. Olisihan oman siskon kanssa tallin pito aivan erilaista kuin yksikseen.

Ratsastus sujui erittäin hyvin, ongelmia Miralle alkoi tulla siinä vaiheessa kun loppuverryttelyn aikana käskin hänen mennä harjoitusravia. Clementinen pomppuisat askeleet olivat erittäin epämukavat, mutta huusin tuskaiselle siskolleni, että kun tuosta selviää, niin seuraavan hevosen ravi ei pomputa lähes ollenkaan. Mikäs sen parempi keino oppia pysymään tiiviisti satulassa kuin yrittää pysytellä maailman kauheimmassa ravissa kyydissä horjumatta. Ravikauheudesta selvittyään Mira antoi Clementinen kävellä vielä hyvän aikaa uraa pitkin, ja huokaisi helpotuksesta päästessään vihdoin selästä. Vaikeasti istuttavista liikkeistään huolimatta Clementine oli tehnyt vaikutuksen Miraan, ja sanoinkin että taitojen kehittyessä hän saisi raudikosta hyvinkin sellaisen vakioratsun, joka oli varma opetusmestari. Mira näytti nyt entistäkin innostuneemmalta, ja kysyikin milloin voisi seuraavan kerran ratsastaa Clementinellä. Minä sanoin, että jos hän vain haluaisi, voisi hän ottaa tamman ja lähteä minun ja Starlan kanssa maastoon. "Starla", siskoni huokaisi mietteliäänä. Hän oli jo melkein unohtanut tuon unelmiensa valkoisen hevosen, niin syvän vaikutuksen tämä rakas Clementine oli häneen tehnyt.

18.5.2017 Pian...

"Katso, miten pörhäkkänä se on!" Ella huudahti minulle naureskellen. Käännyin vilkaisemaan, mitä nainen tarkoitti, ja loin pienen hymynhäivän. Clementine oli viimeisillään kantavana, ja sen vatsa oli luonnottoman suuri. Näytti siltä, että se olisi odottanut vähintään varsakolmikkoa, mutta eläinlääkäri oli varmistanut asian ja sieltä oli tulossa vain yksi varsa, varsin sirokin vielä. Ilmeisesti joku oli vain vähän hemmotellut tuota meidän tulevaa tammamammaa ja antanut sille pitkin kevättä ylimääräisiä herkkuja. "No onhan se vähän pyöreä, ja niin nuhjuinen kun karvaakin vielä irtoaa vaikka kevät on pitkällä", sanoin Ellalle. Tämä oli minulle kuin oma sisko, jonka kanssa työnteko tuntui aina niin mukavan rennolta. "Sullahan on tässä kesällä paljon joutoaikaa poistaa tuo ylimääräinen Clementinen vyötäröltä", kiusoittelin naista, joka oli vannonut ettei tätä kesänä pistäisi tikkua ristiin kouluhevosten suhteen. Esteet olivat kuulema hänen juttu, ja varsinkin parin nuoren tamman kisaaminen oli hänen kontollaan ja siten aikakin oli nyt kortilla. Ella kuitenkin katsoi nyt minua vähän mietteliäänä, ja sanoi pohtivansa asiaa. Ehkä jonkun vanhemman tamman kanssa tehtävä työskentely olisi jollain tapaa sekä irtiottoa arjesta, että myös hyvin opettavaista.

Clementinen liikutus olikin siis mahdollisesti saatu järjestettyä raskauskilojen poistamiseksi, vielä kun saataisiin se suurin möykky pois tuosta tammasta. Varsaa siis meinaan. Olisihan sen isäorina erittäin upea, kantakirjapalkittu hollantilaisori Schwarz 'D Gold. Clementinen laskettu aika olisi nyt tässä parin päivän sisällä, vielä tamma ei ollut kuitenkaan näyttänyt mitään synnyttämisen merkkejä. Vahatippojen tuloa oltiin tarkkailtu, niiden perusteella kun olisi ollut helppo päätellä synnytyksen olevan pian tuloillaan. Niistä ei kuitenkaan ollut merkkiäkään, joten malttamattomana minä hääräilinkin nyt tammatallissa pysähtyen välillä juttelemaan Ellan kanssa jolla oli nyt ruokintavuoro. Clementinestähän me sitten loppupeleissä päädyimme vain juttelemaan, ja siitä miten Ella saattaisi mahdollisesti ehtiä piikuttamaan sitä sitten kesäkuussa kun varsakin jo olisi maailmassa. Minä sanoin tälle, ettei huolehtia. Ehkä naisen itsensä vuoksi olin koko asiaa alkujaan ehdottanut, tuo kun näytti stressaavan päivä päivältä enemmän kisakauden ollessa alla, vaikkei sitä kauheasti ulospäin näyttänytkään. Mutta kyllähän minä Ellan tunsin, kuten yllä jo mainitsinkin, on tämä minulle kuin oma sisko. Jos ei muuta, niin tuon leppoisan raudikkotamman kanssa puuhastelu olisi ennen kaikkea rentouttavaa ja terapeuttista.

Tämä on virtuaalitalli | virtuaalihevonen. Sivuilla olevalla materiaalilla ei ole mitään tekemistä kuvissa esiintyvien eläinten kanssa.
Kaikki materiaali © Taciturn VRL-12909 ellei toisin mainita.
Kkuvien copyt näet pitämällä hiirtä kuvan päällä.
Päivitetty viimeksi 23.3.2019