Joyance

Cactus Slice Kern

Cactus Slice Kern
VH15-012-0196
hollanninpuoliverinen, ori
s.7.12.2014 13v

164cm, ruunikonkimo
estepainote, HeA/150cm

kasvattanut Keskeneräinen
omistaa VRL-12909

ERJ-I
ERJ-I palkittu 31.12.2017
7 + 34 + 25 + 20 + 15 = 101p.

Luonne

Komea, kimo esteori palkitusta suvusta. Kuinka olisin voinut vastustaa tällaista pakettia kun näin sen myytävänä? Vasta vuotias, hieman kimoutumisen merkkejä näyttävä ori oli toki varsin raaka, mutta sen hienot liikkeet ja kiltti luonne saivat minut vakuuttuneeksi siitä että tämä minun oli saatava. Olinhan minä aiemmin ostanut samalta kasvattajalta toisen esteorin, joten tiesin etten olisi ostamassa sikaa säkissä. Niin tuo tummanharmahtava nuorukainen pääsi ihailemaan talvista Pohjois-Savoa, ja kasvamaan vuosien vieriessä menestyksekkääksi estehevoseksi. Näin kisauransa jo lopettaneena valkoisena herrasmiehenä Kaktukseksi näin mielikuvituksettomasti kotoisasti nimetty ori on ollut aina todella hyvä kumppani niin ylä- kuin alamäissäkin. Jalostusrintamalla ei olla vielä paljoa päästy vaikuttamaan, mutta kun vuosia on vielä monen monta jäljellä, ei meillä ole kiire yhtään minnekään.

Kaktus on tyyni kuin viilipytty, eikä yhtään piikikäs kuten nimen perusteella voisi luulla. Ori on käytöksensä puolesta ehkä enemmän koira kuin hevonen: se tulee kiltisti tarhassa ihmisen luo kun kutsutaan, ja kulkee talutuksessa kuin ajatus. Hoidettaessa ori seisoo kiltisti paikallaan, mutta vatsan alta se on vähän herkkä. Kurakeleillä Kaktus onkin vähän ilkeä harjattava, kun vatsanalunen kutisee niin että pitää mennä nurkkaan pakoon ja työntää peräpää hoitajaa päin. Kaviot ori nostaa kiltisti, eikä varustuksenkaan kanssa yleensä ilmene ongelmia. Satulavyön suhteen osataan olla herkkää poikaa, joten kiristäminen on tehtävä vähitellen ettei ori hermostu (satulavyön liian kovakourainen kiristäminen mahtaa olla ainoa asia maailmassa mikä saa Kaktuksen ihan oikeasti näkemään punaista).

Ratsuna niin arki- kuin kisatilanteessakin Kaktus on yleisesti reipas ja kuuliainen. Ori on enemmän kuitenkin sellainen varma suorittaja, ja tuntuukin keskittyvän esteillä enemmän täydelliseen hyppyyn kuin siihen, että sitä vauhtiakin tarvittaisiin. Kaktus ei mielellään tukeudu ratsastajaansa, ja vaikka yleisesti kuuliainen onkin, meinaa se välillä alkaa sooloilemaan ellei ratsastaja ole topakkana käskemässä mitä pitää tehdä. Ori hyppää huolellisesti ja hyvällä tekniikalla, mutta ratsastajan on syytä keskittyä pistämään siihen aina vauhtia, kun esteelle lähestyttäessä sillä on tapana vähän jäädä jahkailemaan ellei sitä patisteta eteenpäin. Työmoraali Kaktuksella on kaiken kaikkiaan hyvä, ja se kyllä jaksaa suorittaa annettuja tehtäviä vaikka maailman tappiin saakka jos vain tarvitsee.

Suku

i. Colossal
ERJ-II, KWPN-II
ii. Coliseum
evm
iii. Comatose
iie. Olympica
ie. Hermi One
evm
iei. Harry II
iee. One Love
e. Banana Skin Up
YLA3, ERJ-II, KWPN-II
ei. Way The Up
evm
eii. Hopeful Way
eie. Favorable
ee. Sweety Apricot
evm
eei. Agreeable Boy
eee. Auspicious

Isälinja: Colossal
Emälinja: Banana Skin Up

Jälkeläiset

11.06.2015 fwb-t. Valiant Catberry e.Freesia Falberry N!
02.09.2017 fwb-t. Lemonade Lip Joy e.Kjöst Jalinda
00.00.0000 rotu-skp. Nimi e.Nimi
00.00.0000 rotu-skp. Nimi e.Nimi

Kilpailutulokset

Cactus Slice kisaa vain porrastetuissa, ajan tasalla olevat ominaisuuspisteet näet orin VRL-profiilista.

Päiväkirja ja valmennukset

4.12.2017 Kevyttä liikutusta

Viikonlopun aikana flunssa pääsi yllättämään pahemman kerran, mutta koska tallissa oli henkilökuntavajetta (koskapa sitä ei olisi), oli minun pakko hoitaa osa hevosista, ja liikuttaakin muutama. Kaktuksen kanssa en jaksanut edes ajatella ratsastusta, herra kun ei tuntunut menevän nykyään sileällä kovinkaan nätisti. Esteitä taas en flunssaisena tahtonut edes ajatella, joten tulin viimein siihen lopputulokseen, että menisimme vain tyhjään maneesiin juoksutusraipan kanssa. Kaktus saikin siis juoksennella vapaana maneesissa, ja minä seisoin keskellä viuhutellen raippaa, jotta herraan tulisi vähän liikettä.

Oli kulunut jo pitkä aika siitä, kun Kaktus oli päässyt juoksemaan näin vapaasti, tarha kun oli niin harmillisen pienikokoinen että laukkaaminen siellä oli poissa laskelmista. Laidunlomastakin oli jo aikaa, vaikka meillä pyritäänkin päästämään varsinkin nuoret sekä kisaeläköityneet hevoset ulos niin pitkälle syksyyn kun laitumen ylläpito ei sääolosuhteiden takia käy liian hankalaksi. Kaktus nauttikin siis täysin siemauksin saadessaan viilettää vapaasti uraa pitkin. Se ravaili ympäriinsä häntä pystyssä, heitellen päätään ja pukitellen silloin tällöin kuin leikkisä pikkuvarsa. Napsautin raippaa ilmassa orin hiljentäessä vauhtiaan, ja kimo nosti reippaan laukan.

Ori laukkasi onnessaan pitkin uraa, välillä oikoen ja juosten suoraan ohitseni. Hätistin sen aina tiehensä, ja laukka jatkui siististi uraa pitkin. Kun Kaktus alkoi hengästyä, käskin sitä hidastamaan ääniavuin. Ori ei ollut ensin kuulevinaan, mutta pian se siirtyi rentoon raviin, ja tuli luokseni pysähtyen siihen. Taputin orin lapaa, ja otin sen sitten kiinni. Kävelimme vielä ihan hyvän tovin kaviouraa pitkin, jotta Kaktus sai vähän viilentyä liikutuksestaan. Nyt iän pikkuhiljaa kertyessä ori on tuntunut vaativan vähän rennomman mutta pidemän kaavan loppuverryttelyn joka liikutuskerralla, joten meillä ei nytkään ollut mikään kiire takaisin talliin.

Maneesilta oli matkaa oritalliin parisataa metriä, joten Kaktus pääsi vielä ihailemaan maisemia viedessäni sitä talliin. Iltapäivä oli muuttumassa iltaan, ja ympäristö oli jo pimeä. En siis aikonut viedä oria enää tarhailemaan, vaan se saisi viettää loppuillan karsinassaan. Pääsisihän se ulos ennen auringonnousua. Laitoinkin herran nyt iltakuntoon: harjasin, etsin sen ylle kevyen talliloimen ja tarkistin että karsinassa oli raikasta vettä. Kaktus saisikin nyt levätä loppuillan, itselläni kun olisi vielä parin muun hevosen liikutus edessä.

2.12.2017 Estehyppelyä

Kisauransa lopetettuaan Kaktus on päässyt harvemmin hyppäämään jalkoja säästääkseen, joten olemmekin keskittyneet lähinnä kevyehköihin koulutreeneihin. Myös maastossa ollaan käyty, vähintään kerran viikossa, mutta tuntuuhan tuon vielä niin vetreän hevosen mieli aina tekevän vähän hypellä. Jos ei muuten, niin turhan tylsän koulutreenin aikana on herran ollut hyvä vähän venytellä heittelemällä mahtavia caprioleloikkia, ja ratsastaja on sitten heilunut selässä yrittäen rauhoittaa oria. Mikään ilkeähän Kaktus ei ole koskaan ollut, joten kyllähän se säikäytti kun ori alkoi ensimmäistä kertaa protestoimaan liikuntaohjelmaansa vastaan. Koska entisenä estehevosena Kaktuksen jalat eivät enää ole missään parhaassa kunnossa, on sen kanssa menty korkeintaan ihan laukalla ylitettäviä ristikoita. Tänään kuitenkin ajattelin orin ansainneen ihan kunnon estetreenin, matalammalta tasolta toki, mutta jotain kuitenkin pitääkseen sen hyppyhalut kuosissa.

Laitoin Kaktuksen ihan rauhassa kuntoon karsinassaan: harjailin sen kylkeä hyräillen samalla, ja ori seisoi pää nuokuksissa. Välillä se nosti päätään ja tökkäsi turvallaan käsivarteen herkkujen toivossa, mutta päätyi sitten taas nuokkumaan tylsistyneenä kun mitään ei tippunut. Varustin kimon ilman suurempia ongelmia, suutaan se ei meinannut aukaista, mutta pienen neuvottelun jälkeen sain sille vihdoin suitsetkin päähän. Kun aloin väkertämään suojien kanssa, ori kiinnostui tekemisestäni, ja yrittikin työntää turpaansa minun ja koipensa väliin. Kun olin varustanut herran, talutin sen kentälle, jonne olin aiemmin kasannut ihan Kaktusta varten helpohkon esteradan. Ori katseli mielenkiinnolla ympärilleen, kun tajusi että luvassa voisi olla vanhaa kunnon estehyppelyä.

Selkäännousussa Kaktus kävi kierroksilla, ja olisikin varmaan lähtenyt alta kuin laukkastartista ellen olisi pitänyt ohjia napakasti kädessä. Jalustinten säätö ja satulavyön kiristys oli orin mielestä ihan liian pitkäveteistä, ja se tuhisi ja puhisi, vaihtaen painoaan puolelta toiselle odottaen koska pääsisi liikkeelle. Kun annoin sille kevyet pohjeavut ja ohjasin uralle, lähti se kävelemään erityisreippaasti eteenpäin. Vähän aikaa käveltyämme nostatin ravin, ja ori sai kulkea uraa pitkin rennoin ottein. Teimme muutamia voltteja ja ympyröitä, sekä kaarevia uria sen mitä kentällä olleet esteet antoivat sijainteineen periksi. Ori kulki alla jouhevasti, ja totteli apuja esimerkillisen hyvin. Nostatin vielä laukan, ja teimme muutamia helpohkoja kuvioita, ennen kuin tunsin olevani tarpeeksi lämmennyt esteitä ajatellen. Kaktushan olisi ollut valmis hyppäämään vaikka heti kentälle päästyään, niin innokkaana ja reippaana se kulki alusta alkaen.

Ensimmäiselle esteelle Kaktus lähestyi innokkuudestaan huolimatta tavalliseen, tutkailevaan tahtiinsa. Se lähestyi varovasti, etsien hyppypaikkaa, ja loikkasi yli täsmällisesti, puomia hipaisematta. Apuja se ei meinannut kuunnella juuri ollenkaan, vaan olisi tahtonut itse päättää miten niitä esteitä oikein ylitetään. Otin orin kuitenkin vielä vähänksi ajaksi raviin, ja pyörittelin sitä molempiin suuntiin ennen kuin nostatin taas laukan ja ohjasin esteelle. Nyt Kaktus antoi minun päättää sopivan lähestymisen, vaikka meinasikin tulla hiljempaa kuin mitä olisin halunnut. Laitoinkin oriin liikettä, ja seuraavalle esteelle se tulikin hyvässä, reippaassa laukassa. Kaktus hyppäsi todella siististi, ja orin kanssa olikin miellyttävä työskennellä vaikka apujen totteleminen olikin sillä vielä näin kisauran jälkeenkin vähän hakusessa. Kunhan orin sai kuitenkin palautettua maan pinnalle ohjaamalla sen johonkin muuhun kuin hyppäämiseen, alkoi se taas kuunnella ratsastajaansa paremmin.

Onnistuneen ratsastuksen pätteeksi suoritimme loppuverryttelyn maastossa. Nousin orin selästä pois kävelläkseni itse sen vierellä. Meilläpäin oli satanut yöllä lunta, joten maastotie oli koskemattoman, valkoisen peiton alla. Kenttä oli jo tamppaantunut muiden ratsukoiden jalanjäljissä ruskeaksi loskaksi, mutta pellonlaita jota pitkin Kaktuksen kanssa nyt kuljimme, oli kuin jouluinen postikorttimaisema. Kaktus näytti tyytyväiseltä kävellessään vieressäni, ja taputinkin sen kaulaa kevyesti kiitokseksi hyvästä ratsastuksesta. Jatkossa pitänee seurata orin jalkoja, mikäli ne vaan kestävät niin eipähän kevyelle esteratsastukselle ole mitään esteitä. Tähänkin mennessä olen sen jalkoja säästänyt vähän kuin ennaltaehkäisevästi sen sijaan että niissä mitään vikaa ainakaan vielä tässä vaiheessa olisi ollut yleistä esteuran tuomaa kulutusta lukuunottamatta. Mielelläänhän sitä näitä parhaimpiaan säästelee, kun ikääkin on vielä vasta kolmentoista. Kaktuksen kanssa meillä onkin vielä monen monta vuotta edessä, ja siihen katsoen tahtoisinkin orin pysyvän terveenä ja hyväkuntoisena vielä pitkään. Onhan se yksi parhaista ratsuistani. Viime aikojen temppuiluja lukuunottamatta en edes muista, koska tämän orin kanssa työskentely ei olisi ollut kivaa.

Tämä on virtuaalitalli | virtuaalihevonen. Sivuilla olevalla materiaalilla ei ole mitään tekemistä kuvissa esiintyvien eläinten kanssa.
Kaikki materiaali © Taciturn VRL-12909 ellei toisin mainita.
Kkuvien copyt näet pitämällä hiirtä kuvan päällä.
Päivitetty viimeksi 23.3.2019