16.5.2018 Kevyttä kouluharjoittelua

Aapon jalat ovat tykänneet huonoa orin pitkästä esteurasta, ja useasti olenkin harmitellut kun raudikolla ei juurikaan kehtaa tätä nykyä hypätä. Olihan sillä nuorempana niin mahtava loikka, että ratsastaja ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen tuohon reippaaseen ja aina yhtä energiseen oriin. Aapo ehkä itsekin näyttää hieman turhautuneisuutta, kun joka päivä sitä odottaa vain tylsä koulutreeni esteiden sijaan. Ei sillä, ettäkö itsekään olisin ollut tänään innosta piukeana varustaessani oria taas kerran, mennäkseni jo kolmattatoista kertaa tämän hellekauden aikana kentälle kulkemaan sileää rataa, tehden niitä samoja vanhoja koulukuvioita kun ei tuo estekoni mitään kovin vaativia liikkeitä osannut. Eihän vika Aapossa ollut, olisinhan minä voinut keksiä sille vaikka mitä aktiviteettia kunhan vaan olisin kehdannut. Vannoin itselleni pari päivää takaperin, että kunhan vaan vedet lämpenevät, menemme orin kanssa varmasti uimaan.

Olihan se toki inhottavaa, kun järvi oli vielä niin pirun kylmä, mutta kentällä tuntui kuin paistinpannussa olisi ollut. Maneesissa ei ilma kiertänyt sitten lainkaan, joten sekin oli helteellä kuin huonosti lämmitetty sauna. Päästäkseni kuitenkin valittamasta, menimme tosiaan Aapon kanssa tänään kentälle. Ori kuopi maata tylsistyneenä kiristäessäni vyötä ennen selkäännousua. Kun sitten nousin selkään, säädin jalustimet (kuinka ne pystyivätkään olemaan taas niin vääränpituiset vaikka kukaan muu ei ainakaan kuukauteen ollut edes käynyt orin selässä?) ja kiristin vielä vyötä viimeisen kerran. Aapo ravisteli päätään, ja lähti lompsimaan eteenpäin velttona kuin keitetty makaroni. Minä yritin hoputtaa sitä, mutta ori korskaisi vain ja jatkoi matkaa yhtä hidastempoisesti. Askeliin ehkä tuli hieman pituutta, mutta muuten me matelimme eteenpäin kuin etanat.

Kuumuus oli vienyt minusta voimat, enkä jaksanut kunnolla edes patistaa Aapoa, joka kulki alla niin mahdottoman laiskasti. Kuljimmekin hyvän aikaa uraa pitkin, miettiessäni millaista harjoitusta tänään tekisimme. Aapo oli koulupuolen suhteen aina ollut vähän tyhmä, hyvä jos siltä edes pohkeenväistö sujui. Liikkeetkin sillä oli aina vähän ruman näköiset, vaikka esteillä ori toki oli erittäin kiva ja upea. Koulutuuppaus Aapon kanssa vaan nyt oli jotain niin vastenmielistä, itsekin kun toimin päivittäin oikeiden, osaavien kouluhevosten parissa. Aapo vaan oli niin eri luokkaa, ja minua korpesi todellakin se, ettei orilla voinut enää hypätä. Niin pahasti sen jalat olivat kuluneet, että jos orin tahtoi pitää vielä kunnossa, olisi esteitä ehdottomasti vältettävä.

Päädyimme lopulta tekemään ne samat vanhat harjoitukset kaikissa kolmessa askellajissa mitä me olimme suorittaneet joka ikinen päivä tällä viikolla. Aapo reipastui loppua kohden, mutta tuntui olevan aivan poikki. Kyllähän kuumuus vaikutti oriinkin, ja harjoitusten päätteeksi karsinaansa päästessään se joikin mahdottoman määrän vettä. Itsekin olin juomisen tarpeessa, Aapon hoidettuani ajattelinkin keskittyä joihinkin muihin hommiin, ja katsella sitten illemmalla jos hevosten liikutus onnistuisi vähän paremmin.

29.9.2014 Irtohypytystä

Siinä missä meidän muutkin nuoremme, pääsi Aapokin tänään kokeilemaan hyppäämistä. Maneesiin oltiin kasattu helpohko estekuja, joka oli tarkoitus hypätä yksi kerrallaan. Aapo katseli nätisti muiden hyppäämistä, ja oman vuoronsa tullessa se ei oikein meinannut tietää mitä tehdä. Tämä olikin sen ensimmäinen irtohypytyskerta, joten sitä piti mennä vähän hätistämään eteenpäin. Kun ori sitten saatiin menemään kuja siististi, näytti se innostuvan ihan kunnolla. Aapo hyppäsikin monta kertaa, ja estekorkeuden noustessa se näytti vaan innostuvan enemmän. Kun koimme orin hypänneen tarpeeksi, menin taluttelemaan sitä vähäksi aikaa ulkokentälle. Aaposta näytti kasvaneen oikea komistus, syysauringon loisteessa sen karva oli kauniin aprikoosinoranssi. Nimi Apricot Wing käykin sille hyvin. Näin lyhyessä ajassa mitä Aapo on nyt meillä ollut, on siitä tullut yksi minun suosikkihevosistani. Vielähän siihen on vähän tutustumista, mutta kyllä me koko tallihenkilökunnan kanssa uskomme, että orista tulee vielä jotain uskomatonta. Onhan sen sukukin niin lupaava, ja väläyttelihän se meille tänään upeita hyppylahjojaan.